Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
Itsenäinen Suomen tasavalta täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Suomen siirtyminen kohti demokraattista oikeusvaltiota alkoi kuitenkin jo vuonna 1906, kun takapajuinen säätyedustuslaitos muuttui demokraattisesti valittuun parlamenttiin. Ensimmäistä kertaa kaikki 24-vuotiaat kansalaiset saivat äänestää. Valta oli annettu kansalle, jota parlamentti edustaa. Suomi sai samassa yhteydessä säädökset yhdistymis-, kokoontumis- ja painovapaudesta.
Suomen demokratian tilaan kohdistui huolta 2000-luvun alussa. Äänestysprosenttien lasku, parhaimmista vuosista hiipunut yhdistystoiminta sekä oppilaiden heikko kokemus kouluosallisuudesta saivat hallituksen perustamaan kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman vuosiksi 2003-2007.
Politiikkaohjelman päättymisestä on ensi vuonna kulunut kymmenen vuotta. Silti sen pohdinnat ovat käyneet yhä ajankohtaisemmiksi. Valtion ylimmässä poliittisessa johdossa on suurin vastuu demokratian tilasta ja sen puolustamisesta.
Vuosina 1999 ja 2009 on toteutettu nuorten yhteiskunnallisen osaamisen, osallistumisen ja asenteiden tutkimus (ICCS). Tuoreimmat tulokset julkistetaan ensi vuonna.
Moni ei ymmärrä, että suomalaisten nuorten valmius laittomien keinojen käyttöön on ollut viime vuosina selvässä kasvussa.
Kehitys on ollut sama suuressa osassa Eurooppaa, mutta Suomessa laittomien keinojen käytön kasvu on ollut muihin Pohjoismaihin verrattuna selkeästi suurempaa. Suomessa nuoret maahanmuuttajakriittiset koululuiset suhtautuvat väkivallan käyttöön kaikkein vähiten kielteisesti verrattuna muihin oppilasryhmiin sekä Suomessa että Euroopassa.
Kovat asenteet löytyvät erityisesti pojilta. Pojista lähes puolet ajattelee, ettei Suomessa maahanmuuttajilla tulisi olla oikeutta puhua omaa kieltään. Nämä pojat ovat 14-vuotiaita.
Suomella on merkittävä ongelma koventuneissa asenteissa, mutta myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten heikossa hyvinvoinnissa ja heikossa integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Mitä huonommin maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret kiinnittyvät yhteiskuntaan, sitä kovemmiksi käyvät valtaväestön asenteet heitä kohtaan. Tämä kierre on katala.
Ääriliikkeiden nujertaminen vaatii yhtäältä osan nuorista kovien asenteiden kohtaamista ja toisaalta maahanmuuttajien parempaa integraatiota.
Ongelmia ei ole varaa peitellä ja silotella. Osalla maahanmuuttajataustaisista nuorista arki sujuu hyvin huonosti. Koulussa ei pärjätä, rikkeitä on paljon, päihteiden käyttö on huomattavan yleistä ja suhteet vanhempiin ovat heikot. Koti ei ole näille nuorille turvaa, vaan pikemminkin ristiriitaa.
Suomeen tarvitaan lisää koulupoliisitoimintaa, kouluihin nuorisotyötä ja opettajille valmiuksia demokratiakasvatukseen. Koulupoliisitoiminta ei ole vartiointia, se on kasvatusta ja keskustelua oppilaiden kanssa. Oppilashuoltoa on vahvistettava. Varhaiskasvatukseen, päiväkoteihin, on varmistettava maahanmuuttajataustaisten lasten osallistuminen.
Demokratiaa on puolustettava. Tosiasiat pitää kohdata. Ääriliikkeet on nujerrettava. Viisaasti, mutta lujasti. Suomessa ja koko Euroopassa.
Kirjoitus julkaistu Demokraatti-lehdessä 6.10.2016
