17. marraskuuta 2014

Kiitos Mökö ja Luru!

Leikki on lapsen elämän perusta. Se on kehittymistä, oppimista, tunteiden ja asioiden käsittelyä.

Ei ole sattumaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on Suomea oikeudellisesti sitova ihmisoikeussopimus, toteaa (artikla 31): ”Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä
mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.”

Aikuinen, joka ei lapsen leikkiä tue, tekee väärin. Hän loukkaa ja vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Leikki on vakava asia.

Suomalaisten lasten leikki loppuu varhain. Unicefin tutkimusten mukaan noin 12-vuotiaista suomalaisista puolet kokee, että leikkiminen loppuu lapsilla liian varhain.

Mikä leikin lopettaa, kuka leikin keskeyttää? Uskallan tiivistää tekijät kahteen - meihin aikuisiin ja lasten kokemiin aikuistumisen paineisiin.

Me aikuiset emme tue leikkiä riittävästi. Ääripäässä ovat häirikköaikuiset, jotka häiriintyvät lasten leikistä. Menneenä kesänä lapsiasiavaltuutetun toimistolle tuli useampia yhteydenottoja lasten äänekkäästä leikistä. Huono käytös on eri asia kuin leikistä syntyvä lapsen kiljahdus tai pomppiva pallo. Kun aikuisten pinna kiristyy leikistä, on aikuisella peiliin katsomisen paikka, ei lapsella.

Surullista oli kuulla tapauksista, joissa lasten leikkipaikalta toivottiin poistettavan keinut, jotta aikuisten rauha olisi täydellinen.

Lapsen oikeutta leikkiin on puolustettava. Meidän jokaisen.

Olen erityisen ylpeä niistä kiinteistöalan toimijoista, jotka uskaltavat pihoillaan puolustaa lapsen oikeuksia. Esimerkiksi käy VVO-yhtymä, joka teki asukastiedotteen, jossa todettiin: ”Lasten leikkiminen taloyhtiön leikkipaikalla ja piha-alueella on täysin sallittua. Kiinteistönomistaja edellyttää, että lasten pelottelu ja heille huutaminen sekä tarpeeton leikkeihin puuttuminen eivät enää jatku. Terveisin VVO-kotikeskus”

En voi kuin ihailla sitä suoraselkeistä ja ryhdikästä ammattilaista, joka puolusti leikkiä. Aikamme aikuisilta tuntuu unohtuneen, että ilman lasten leikin ääntä ei Helsingin Kruunuhaassa kirjailija Jalmari Finne olisi saanut sytykettä meidän toivottavasti kaikkien tuntemaan Kiljusen Herrasväkeen. Mökön ja Lurun leikki sallittiin. Kirjailija avasi ikkunan, ei sulkenut sitä.

Entäpä sitten ne paineet? Suomessa lapset astuvat aikuisten maailman varhain. Lapset ja nuoret, sekä tytöt että pojat, kokevat paljon ulkonäköpaineita. Tästä kertovat sekä järjestöjen, kuten Suomen Unicefin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton, että valtion rahoittamat tutkimukset, kuten Nuorisobarometrit. Päihdekulttuurikin on meillä varhaisen aikuistumisen ilmiö - lasten kännääminen on yleistä, vaikka raittiiden osuus on ollut viime vuosina kasvussa.

Toivon, että leikki säilyy myös harrastuksissa. Osalle lapsista harrastaminen käy työstä. Lapsi tarvitsee usein aikuisen ohjaamista ja vähintään kannustusta harrastamisessa. Harrastamisen ilon ei saisi silti muuttua pakkopullamaiseksi harjoitusohjelman suorittamiseksi. Kun jo pienet lapsukaiset jaetaan tasoryhmiin, ovat leikki ja yhdessä kasvaminen kaukana.

Leikki on lapsen oikeus. Leikki voi pelastaa maailman.

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Kirjoitus julkaistu Nuorisoseura-lehdessä syksyllä 2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti