26. syyskuuta 2016

Ei pakolla, vaan järjellä

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila

Suomen ensimmäinen koulupsykologi palkattiin vuonna 1965 Lahteen. Tästä alkaen oppilashuoltoa on kehitetty koulujen ja oppilaitosten yhteyteen pikkuhiljaa, mutta määrätietoisesti. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa, joka tuli voimaan vuonna 2014, säädettiin oppilaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen koko koulun yhteiseksi asiaksi. Oppilashuolto kuuluu kaikille koulun aikuisille. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä koulupsykologeja ja -kuraattoreita on esitetty siirrettäväksi kunnista maakuntien vastuulle.

Uudistuksia tehtäessä muutosten vaikutukset lapsiin on arvioitava. Oppilashuollon osalta koulu on ymmärrettävä erityisenä lapsen kasvu- ja kehitysympäristönä. Koulut toimivat omissa yksilöllisissä olosuhteissaan ja jokaisella on omanlaisensa kehityshaasteet liittyen sen oppilaisiin, huoltajiin ja myös opettajiin. Psykologin ja kuraattorin on päästävä tiiviisti, pitkäjänteisesti ja luottamuksellisesti mukaan koulun toimintaan. Vain tätä kautta oppilashuolto on oppilaiden ja perheiden arjessa sekä koulun kehittämistyössä.

Oppilashuollon viime vuosien uudistusten myötä päähuomio on siirtynyt yhteisölliseen oppilashuoltoon. Psykologien ja kuraattorien työtehtäviin kuuluu runsaasti perusopetuslain mukaisia toimintoja. Heidän osaamisensa ja työtehtäviensä pääpaino on keskittynyt oppilaiden ja kouluyhteisön vuorovaikutussuhteisiin, oppimiseen, ryhmien kanssa tehtävään ja koulun yleistä hyvinvointia edistävään työhön. Työnkuva on kiinteästi kytköksissä koulun arkisessa toiminnassa.

Oppilashuoltoa ei voi tuoda kouluun ulkopuolelta, sen on rakennuttava kouluyhteisön sisältä käsin. Siksi onkin tärkeää, että koulupsykologien ja koulukuraattoreiden esimiehenä toimii lähtökohtaisesti rehtori ja sivistystoimi. Merkittävä osa oppilashuollon palveluista toteutetaan yhteistyössä kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimen kanssa. Palvelut ovat muotoutuneet varsin kauas perinteisistä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä. Oppilashuollon palveluissa tehdään tiivistä ja kehittyvää yhteistyötä osan kunnista alueella toimivien yksityisten koulutuksen järjestäjien kanssa.

Oppilashuollon siirtyessä maakuntatasoiseksi palveluksi painopiste voisi siirtyä yllättävän voimakkaasti kohti pelkkää yksittäisten oppilaitten kanssa tehtävää potilastyötä. Oppimisen tukeminen ja koululaitoksen kehittäminen jäisivät taka-alalle. Tämä voi johtaa ennakoimattomaan kustannuskehitykseen. Erään yksityiskoulun rehtori totesi, että maakuntatasoisen oppilashuollon ollessa vaihtoehtona hän palkkaa psykologin ja kuraattorin esimerkiksi apulaisrehtorin nimikkeellä. Tällainen menettely luonnollisesti lisäisi yhteiskunnan menoja ja tuottaisi päällekkäisiä palveluja.

Pidän tärkeänä, että koulukuraattorit ja koulupsykologit määriteltäisiin lähtökohtaisesti kunnan opetustoimen ja sivistyspalveluiden yhteyteen. Kuitenkin maakunnan niin päättäessään nämä palvelut voitaisiin tuottaa maakuntatasoisina, kuten osassa Suomea jo tehdään. Pakkoa tähän ei silti kannata luoda. Lisäksi on tarpeen tunnistaa, ettei oppilashuollon lainsäädäntö ei ole paras mahdollinen – se olisi hyvä sisällyttää vastaaviin koululakeihin, kuten esimerkiksi oppilaanohjauksen osalta on tehty. Samalla oppilashuollolle tulisi valmistella kansalliset laatukriteerit.

Kirjoitus on julkaistu vuoden 2016 syyskuussa useissa lehdissä asiantuntijakirjoituksena.