15. marraskuuta 2017

Meneekö lapsi pesuveden mukana alkoholilain uudistuksessa?

Merike Helander, lakimies, lapsiasiavaltuutetun toimisto


Alkoholilain kokonaisuudistus on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Uudistuksessa hajallaan olevia alkoholiin liittyviä säännöksiä kerätään yhteen ja alemman tason sääntelyä tuodaan laintasolle. Hallitusohjelmassa uudistus asettuu ”Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen” –kokonaisuuteen. Tarkoituksena on, että alkoholilain keskeiset periaatteet säilyvät ennallaan. Muutokset koskevat pääasiassa anniskelun ja vähittäismyynnin rajoitusten purkamista. Näin ilmaistuna uudistus vaikuttaa varsin selkeältä kokonaisuudelta.

Mutta ei. Kyseinen hallituksen esitys (HE 100/2017 vp) on hämmentävien lakiesitysten listallani top 3:ssa ilman muuta, saattaa jopa pitää kärkipaikkaa. Ei siksi, että se olisi huonosti valmisteltu, päinvastoin, vaan sen ristiriitaisuuden vuoksi. Ristiriita on valtava vaikutusarvioinnin ja ehdotettavan alkoholilain pykälien välillä.

Uudistuksesta puhutaan kokonaisuudistuksena, mutta esitystä on arvioitava nimenomaan siinä ehdotettavien muutosten kannalta. Hallituksen esityksen vaikutusarviointi on erittäin huolestuttavaa luettavaa, kun sitä katsoo ihmisten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta, kansanterveyden näkökulmasta tai kansantalouden näkökulmasta. Esitystä ei voi puolustella sillä, että se sisältää edelleen rajoituksia ja valvontaa koskevia säännöksiä. Esityksen vaikutukset ovat seurausta ehdotettavista muutoksista, ei nykytilassakin jo voimassa olevista säännöksistä.

Uudistuksessa on mielestäni perustavanlaatuinen ristiriita jo uuden ehdotetun alkoholilain 1 §:n kohdalla. Säännöksen mukaan tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Voimassaolevan lain (1143/1994, 1 §) tarkoitus on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Uudistuksessa korostetaan siten voimassa olevaan lakiin nähden entistä selkeämmin, että tavoitteena on rajoittamalla ja valvomalla vähentää alkoholin kulutusta siitä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi.

Mutta. Kuten hallituksen esityksessä yksiselitteisesti todetaan, muutokset johtavat kulutuksen kasvuun. Tuskinpa alkoholiteollisuus ja päivittäistavarakauppa olisivatkaan niin voimallisesti tätä uudistusta lobanneet, jos tilanne olisi toisin.

Vaikutusarvioinnin yhteenvetona esityksessä todetaan muun muassa, että alkoholijuomien myynnin kasvattaminen ehdotetulla tavalla lisää terveys- ja hyvinvointihaittoja ja niistä palvelujärjestelmälle aiheutuvaa rasitetta pitkälle tulevaisuuteen. Arviointi jatkuu: ”Välittömien ja välillisten haittakustannusten kokonaissaldo kansantaloudelle muodostunee negatiiviseksi ja vaikeuttanee kestävyysvajeen umpeen kuromista. --- Haittavaikutusten korjaaminen sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnalla vähentää sote-uudistuksella tavoiteltuja säästöjä ja suuntaa resursseja pois muista palveluista. Erityisen ongelmallista on, että uudistuksen vaikutuksia ei välttämättä voida korjata peruuttamalla haitallisiksi osoittautuneita muutoksia. --- Käsiteltävänä oleva uudistus toteutetaan tietoisena sen elinkeino-, terveys- ja yhteiskuntapoliittisista vaikutuksista.”

Näin. Rehellistä puhetta, joka pitää ottaa vakavasti, kun harkitaan muun muassa esityksen perustuslain mukaisuutta. Vaikka kuinka esityksen tavoitteeksi mainitaan alkoholihaittojen vähentäminen, eivät muutosehdotukset, edelläkin jo todetun mukaisesti, tue tämän tavoitteen saavuttamista. Vastuun siirtäminen ihmisille itselleen, niin tärkeää kuin vastuun ottaminen omasta terveydestään onkin, ei vielä täytä tässä tapauksessa julkiselle vallalle asetettua velvoitetta edistää väestön terveyttä ja hyvinvointia.

Alkoholilainsäädännön ja ylipäätään sosiaali- ja terveydenhuollon sääntelyn – toki monen muunkin alan lainsäädännön - erityisenä tehtävänä on suojella heikoimmassa asemassa olevaa. Perustuslain 19 § 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Kompromisseja joudutaan lainsäädännössäkin luonnollisesti tekemään, mutta niistä huolimatta sääntelyn, silloinkin ja erityisesti, kun sääntelyä kehitetään, tulisi aina varmistaa, että heikoimmassa asemassa olevan tilanne paranee eikä ainakaan heikkene.

Lapset ovat erityinen suojelua tarvitseva, aikuisiin nähden heikommassa asemassa oleva ryhmä. Lapsen oikeus turvalliseen ja terveeseen kehitykseen ja oikeus hyvinvointiin ovat lapsen ihmisoikeuksia. Laintasoisia oikeuksia. On vaikea nähdä, miten valittu sääntelyvaihtoehto täyttäisi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vaatimusta, jonka 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Saman artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon, ja tähän pyrkiessään ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.

Väitän, että norminpurkutalkoot-innostuksessa lapset on unohdettu. Tällainen käsitys jää, huolimatta siitä, että hallituksen esityksessä kuvataan selkeästi lapsiin kohdistuvat vakavat haitalliset välittömät ja välilliset vaikutukset, joita alkoholin käytöstä lapsille aiheutuu jo nykytilanteessakin, ja jotka uhkaavat lisääntyä, kun muutosten seurauksena kulutus todennäköisesti kasvaa. Uudistus ei vähennä haitallisia vaikutuksia, päinvastoin. Nämä vaikutusarvioinnin tulokset on vain jätetty sivuun. Eduskunnalla on toki mahdollisuus ottaa ne uudelleen tarkasteluun, mutta kovin suuria odotuksia ei itselläni ainakaan tällä hetkellä ole. Selitän miksi.

Aikani tätä kaikkea ihmeteltyäni, päädyin lukemaan alkoholilain uudistusta koskevan hallituksen esityksen lähetekeskustelua, joka pidettiin eduskunnassa 19.9.2017. Jospa sieltä selviäisi, miten kansanedustajat ajattelevat lapsen oikeuksien, lapsen edun toteutuvan uudistuksessa. No, eipä ajatelleet juurikaan. Tai eivät ainakaan sitä kertoneet. Mahdollisuus olisi ollut, keskustelussa nimittäin pidettiin 123 puheenvuoroa.

Laskin hakutoimintoa käyttäen, että keskustelussa lapset tai nuoret mainittiin ylipäätään (sanana) 35 puheenvuorossa. Osin näitä puheenvuoroja tosin käyttivät samat kansanedustajat. Muutoksen haitallisia vaikutuksia lasten ja nuorten kannalta käsiteltiin minun tulkintani mukaan edes jollain tasolla tarkemmin 11 puheenvuorossa. Kymmenessä puheenvuorossa muutoksia puolustettiin sillä, että nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt. Tässä kohdin jäi tosin huomiotta, että tuoreimman nuorten terveystapatutkimuksen 2017 mukaan myönteinen kehitys on pysähtynyt, käyttö on jopa osin kääntynyt uudelleen nousuun. Ei siis ole juurikaan aihetta paukutella henkseleitä lasten oikeuksien
puolustamisen perusteella.

Keskustelussa väitettiin, että esityksessä on haettu tasapainoa elinkeinoelämän ja kansanterveyden välimaastossa. Hakemisen lopputulos näyttää vaan olevan aika heikko, ainakin vaikutusarvioinnin perusteella. Tästä uudistuksesta, jos se toteutuu hallituksen esityksen mukaisena, näyttää hyötyvän vain alkoholiteollisuus ja päivittäistavarakauppa. Hetkellisesti ainakin. Minun ymmärryksellä kansanterveyden ja yleisen hyvinvoinnin vakava vaarantuminen kaikkine suorine ja välillisenä seurauksineen ei loppupeleissä ole kenenkään etu, vähiten lasten, mutta ei myöskään
kaupan tai alkoholiteollisuuden.


Lähdeaineistoa:

Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 100/2017 vp)

Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä HE 100/2017 vp 19.9.2017

Kinnunen, Jaana M; Pere, Lasse; Raisamo, Susanna; Katainen, Anu; Ollila, Hanna; Rimpelä, Arja: Nuorten terveystapatutkimus 2017: Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö sekä rahapelaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:28