Perjantaista alkaen olen ollut Grönlannissa yhdessä Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutettujen kanssa. Nordic model on kysymysmerkillä. Kaikki voimme todeta, että suurella osalla lapsista elämä on kohdillaan ja palvelut toimivat hyvin, mutta osalle lapsista kasautuu ongelmia ja perheen tausta määrittelee lapsen tulevaisuuden jo synnytyslaitoksessa.
Lähtiessäni matkaan luin Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiaisen yksiselitteisen ja turhautuneenkin twiittauksen koskien lapsilisäleikkausta ja sen jälkeistä vähennyskeskustelua: ”Näperrys ensin lapsilisällä ja sitten vähennyksellä on arvotan näytelmä.”
Tähän näytelmään roolin sai myös sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty. Hänen kommenteissaan erityisen oleellista oli pohdinta lapsilisän luonteesta. Ministeri Rädyn toteamus, että erilaiset verovähennykset eivät korvaa lapsilisän leikkauksia, on täyttä asiaa. Näitä puheita ei tarvitse peruutella palstamillimetriäkään.
Lapsilisä on harvoja universaaleja, yhtäläisesti maksettavia, pitkäkestoisia tulonsiirtoja, jonka tavoitteena on tukea perheiden ostovoimaa ja juhlallisemmin sanottuna vanhempien tehtävää uuden sukupolven, tulevien veronmaksajien, kasvattajana.
Perheiden toimeentuloa tarkasteltaessa olisi näissäkin talouden olosuhteissa tärkeää pitää lapsilisän taso vähintään nykyisellään ja samalla toimeenpanna valtiovarainministeriössä valmistelussa oleva malli köyhimpien lapsiperheiden tukemiseksi.
Tämä ei olisi taloudellisena satsauksena erityisen merkittävä, mutta se vahvistaisi lapsiperheiden ostovoimaa, tukisi perheiden kasvatustehtävää ja vahvistaisi luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan.
Pääomaköyhän Suomen menestys on perustunut kykyyn saada täydesti jokaisen kansalaisen lahjat ja työpanos yhteiskunnan parhaaksi. Onko näin myös jatkossa? Onko suomalainen hyvinvointiajattelu muuttumassa lopullisesti universaalista tilannekohtaiseen laastarointiin?
Suomessa noin joka kymmenes lapsi elää pienituloisessa perheessä, mikä tarkoitti vuonna 2012 noin 100.000 lasta (Tilastokeskus/Tulonjakotilasto). Vuonna 2012 pienituloinen oli aikuinen, jolla tulot jäivät vuodessa 13 990 euroon. Kahden aikuisen ja kahden alle 14-vuotiaan lapsen talous oli pienituloinen, jos talouden vuositulos olivat 29 379 euroa tai sen alle. Pienituloinen perhe ansaitsi vuonna 2012 maksimissaan kuukautta kohti 2387 euroa.
Suomessa 3 % lapsista kuuluu perheeseen, jossa on vakavia puutteita elintasossa, mikä tarkoittaa yli 30.000 lasta (Eurostat database/Income and Living Conditions). Lapsiperheellä on vakavia puutteita elintasossa, mikäli esimerkiksi perheellä ei ole varaa maksaa laskuja, vuokraa tai lainojen lyhennyksiä ajallaan, pitää asuntoa riittävän lämpimänä tai ei ole varaa pyykinpesukoneeseen.
Suomessa toimeentulotukea saavien perheiden osuus on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Erityisesti pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien perheiden tilanne on vakava. Pitkäaikaisesti eli vähintään 10 kuukautta toimeentulotukea saaneissa perheissä eli vuonna 2011 lähes 13.000 lasta, määrä on vaihdellut 2000-luvulla 10.000–16.000 lapsen välillä.
Samalla on huomattava, että viime vuosina on tapahtunut myös myönteistä kehitystä perheiden toimeentulossa. Vuodesta 2001 vuoteen 2011 pienituloisiin perheisiin kuuluvien lasten osuus oli yli 10 prosenttia. Vuonna 2012 pitkään jatkanut heikko kehitys Suomessa taittui. Eurooppalaisessa vertailussa vuonna 2012 vain Norjassa, Islannissa ja Tanskassa pienituloisiin perheisiin kuului vähemmän lapsia kuin Suomessa.
Suomalaisen yhteiskunnan huoltosuhteen kannalta erityisen huolestuttavaa on, että lähes kahdeksan prosenttia lapsista elää perheessä, jossa aikuiset eivät käy juurikaan töissä. Tämä tarkoittaa noin 83.000 lasta. Näiden lasten osuus on viime vuosina noussut selkeästi (Eurostat database/Labour Force Survey 2013). Vuodesta 2004 vuoteen 2011 hyvin vähän töissä käyvissä talouksissa elävien lasten määrä vaihteli välillä 5-8 prosenttia. Vuonna 2011 tähän joukkoon kuului lähes 30.000 lasta enemmän kuin kolme vuotta aiemmin.
Sarjaan universaalin yhteiskunnan rapautumisesta voidaan lapsilisän heikentämisen ohella lisätä hallituksen aikomus romuttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ehdimme jo hetken luulla, että laadukas varhaiskasvatus olisi jokaisen lapsen oikeus, mahdollisuus saada kasvun ja kehityksen varhainen tuki. Eipä ollutkaan. Varhaiskasvatus, ja päivähoito sen mukana, onkin vain tapa säilöä lapsia vanhempien ollessa töissä.
Asetan suuresti toiveeni uuteen hallitukseen ja lopulta eduskuntaan, ettei universaalien palveluiden ja tulonsiirtojen ajattelua romuteta.
Harvojen Suomi vai kaikkien kansakunta?
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
25. elokuuta 2014
5. elokuuta 2014
Let's play!
Viikonloppuna Yleisradio seurasi kanavillaan (TV2, Yle Areena) pelitapahtumaa, joka on hieno ja tärkeä. Vähintä ei ole se, että tilaisuus tuo esille pelikulttuureja ja ylipäänsä arkemme pelillistymistä. Muun muassa koulumaailmalla on vielä paljon oppimista, millaisen didaktisen ja pedagogisen vallankumouksen pelillistyminen voi kouluihimme tuoda.
Itse rohkenen ajatella, että tulevaisuudessa meillä oppimistehtävät ja klassiset kotitehtävät tehdään pelillisyyden logiikalla ja välineillä. Ehkä tämä on myös tapa luoda oppimiseen uutta iloa, vuorovaikutusta, kansainvälisyyttä ja sosiaalisuutta.
Pelien maailma on suuri. Muun muassa pelien ikärajaluokittelusta käydään vilkastakin keskustelua, jossa lastensuojelullinen rajanveto ei ole helppoa. Vanhempien kasvatuksen huolia tutkittaessa näihin liittyvät kysymykset nousevat vahvasti esille - ohittaen jo klassiset huolet päihteistä, tupakoinnista jne.
On siis pystyttävä yhdistämään arkemme pelillistyminen ja sen vahvat myönteiset puolet sekä lasten suojelu aineistoilta, jotka eivät ole lapsille sopivia. Viime keväänä muun muassa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen toivoi puheenjohtamassani seminaarissa enemmän keskustelua pelien vaikutuksista lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Alla kirjelmä, joka toimistostani on osoitettu Yleisradiolle. Oppimista on kaikilla. Pelit kuuluvat kaikille.
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
_ _ _ _
4.8.2014
ASIA: YLEISRADION IKÄRAJAMERKINNÄT
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä (laki lapsiasiavaltuutetusta 1221/2004) on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59-60/1991), joka on Suomessa saatettu voimaan lakina. Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan lapsi ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä aikaisemmin (1 artikla). Lapsen oikeuksien sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.
Lapsen oikeuksien sopimus tunnustaa 17 artiklassa lapsen oikeuden saada tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, mutta toteaa myös, että sopimusvaltiot rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistoilta.
Yleisradio näytti lauantaina 2.8. klo 10 alkaneessa suorassa lähetyksessään Yle Aree-nassa Counter-Strike: Global Offensive -tietokonepelin pelaamista. Peli luokitellaan PEGI-järjestelmässä K18-peliksi. ESRB-järjestelmässäkin peli luokitellaan Mature 17+ -peliksi sen voidessa sisältää ”voimakasta väkivaltaa, verta ja huumeita, raakaa huumoria, seksiä ja/tai vahvaa kielenkäyttöä”.
Yleisradion ohjelmatiedoissa ei ollut ikärajasuositusta koskien Yle Areenan lähetystä. Yleisradion ohjelmatiedoissa koskien 22.05 alkanutta, Yle TV2:lla näytettyä suoraa lähetystä, Counter-Strike: Global Offensive -finaalia ei myöskään ollut ikärajasuositusta, vaan yleinen toteamus, että ”ohjelma sisältää väkivaltaisia kohtauksia”.
Lapsiasiavaltuutettu toivoo Yleisradion kiinnittävän erityistä huomiota, tarkkaavaisuutta ja harkintaa ohjelmatietomerkinnöissä.
Lapsiasiavaltuutettu esittää Yleisradiolle pohdittavaksi, mikäli se ottaisi ikärajamerkinnät käyttöön kulttuuri- ja urheiluohjelmissa, joiksi edellä käsitellyt peliohjelmat luettaneen.
Lapsiasiavaltuutettu ei pidä soveliaana selkeästi K18-luokitellun aineiston näyttämistä päiväsaikaan Yle Areenasta.
Halutessanne voitte antaa vastineen yllä todettuun. Mahdollista vastaustanne voidaan hyödyntää lapsiasiavaltuutetun raportoidessa valtioneuvostolle ja YK:n lapsen oikeuksien komitealle lapsen oikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Halutessanne antaa vastineen pyydämme kohteliaimmin sitä osoitteeseen lapsiasiavaltuutettu@stm.fi
Jyväskylässä 4.8.2014,
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
JAKELU
Yleisradio
TIEDOKSI
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti/MEKU
Pelastakaa Lapset ry/lastenpsykiatri Jari Sinkkonen
EHYT ry/Peliraati
Itse rohkenen ajatella, että tulevaisuudessa meillä oppimistehtävät ja klassiset kotitehtävät tehdään pelillisyyden logiikalla ja välineillä. Ehkä tämä on myös tapa luoda oppimiseen uutta iloa, vuorovaikutusta, kansainvälisyyttä ja sosiaalisuutta.
Pelien maailma on suuri. Muun muassa pelien ikärajaluokittelusta käydään vilkastakin keskustelua, jossa lastensuojelullinen rajanveto ei ole helppoa. Vanhempien kasvatuksen huolia tutkittaessa näihin liittyvät kysymykset nousevat vahvasti esille - ohittaen jo klassiset huolet päihteistä, tupakoinnista jne.
On siis pystyttävä yhdistämään arkemme pelillistyminen ja sen vahvat myönteiset puolet sekä lasten suojelu aineistoilta, jotka eivät ole lapsille sopivia. Viime keväänä muun muassa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen toivoi puheenjohtamassani seminaarissa enemmän keskustelua pelien vaikutuksista lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Alla kirjelmä, joka toimistostani on osoitettu Yleisradiolle. Oppimista on kaikilla. Pelit kuuluvat kaikille.
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
_ _ _ _
4.8.2014
ASIA: YLEISRADION IKÄRAJAMERKINNÄT
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä (laki lapsiasiavaltuutetusta 1221/2004) on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59-60/1991), joka on Suomessa saatettu voimaan lakina. Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan lapsi ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä aikaisemmin (1 artikla). Lapsen oikeuksien sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.
Lapsen oikeuksien sopimus tunnustaa 17 artiklassa lapsen oikeuden saada tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, mutta toteaa myös, että sopimusvaltiot rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistoilta.
Yleisradio näytti lauantaina 2.8. klo 10 alkaneessa suorassa lähetyksessään Yle Aree-nassa Counter-Strike: Global Offensive -tietokonepelin pelaamista. Peli luokitellaan PEGI-järjestelmässä K18-peliksi. ESRB-järjestelmässäkin peli luokitellaan Mature 17+ -peliksi sen voidessa sisältää ”voimakasta väkivaltaa, verta ja huumeita, raakaa huumoria, seksiä ja/tai vahvaa kielenkäyttöä”.
Yleisradion ohjelmatiedoissa ei ollut ikärajasuositusta koskien Yle Areenan lähetystä. Yleisradion ohjelmatiedoissa koskien 22.05 alkanutta, Yle TV2:lla näytettyä suoraa lähetystä, Counter-Strike: Global Offensive -finaalia ei myöskään ollut ikärajasuositusta, vaan yleinen toteamus, että ”ohjelma sisältää väkivaltaisia kohtauksia”.
Lapsiasiavaltuutettu toivoo Yleisradion kiinnittävän erityistä huomiota, tarkkaavaisuutta ja harkintaa ohjelmatietomerkinnöissä.
Lapsiasiavaltuutettu esittää Yleisradiolle pohdittavaksi, mikäli se ottaisi ikärajamerkinnät käyttöön kulttuuri- ja urheiluohjelmissa, joiksi edellä käsitellyt peliohjelmat luettaneen.
Lapsiasiavaltuutettu ei pidä soveliaana selkeästi K18-luokitellun aineiston näyttämistä päiväsaikaan Yle Areenasta.
Halutessanne voitte antaa vastineen yllä todettuun. Mahdollista vastaustanne voidaan hyödyntää lapsiasiavaltuutetun raportoidessa valtioneuvostolle ja YK:n lapsen oikeuksien komitealle lapsen oikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Halutessanne antaa vastineen pyydämme kohteliaimmin sitä osoitteeseen lapsiasiavaltuutettu@stm.fi
Jyväskylässä 4.8.2014,
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
JAKELU
Yleisradio
TIEDOKSI
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti/MEKU
Pelastakaa Lapset ry/lastenpsykiatri Jari Sinkkonen
EHYT ry/Peliraati
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)