20. marraskuuta 2016

Symbolinen anteeksipyyntö ei riitä

Tänään Suomen valtio pyysi anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta lapsilta (1). Taustalla oli keväällä julkaistu tutkimus huostaan otettujen lasten kokemasta kaltoinkohtelusta vuosina 1937–1983. Lapsiasiavaltuutettuna olin mukana arvioimassa tutkimusta sen julkistamistilaisuudessa 7.4.2016 (2). Tänään minulla oli kunnia tavata anteeksipyyntötilaisuudessa tutkimukseen haastateltuja, kovia kokeneita ihmisiä - lastensuojelun veteraaneja.

Historiaselvitys oli ja on merkittävä askel tietoon perustuvassa lastensuojelun kehittämistyössä. Tämän päivän anteeksipyynnössä valtioneuvosto korosti lastensuojelussa olevien lasten kuulemista.

Lapsiasiavaltuutettuna joudun kysymään, mihin perustuen voimme sanoa, ettei historia toistaisi itseään juuri tänä iltana? Tarvitsemme lastensuojelusta lapsitietoa.

Juhlapuheiden ja symbolisten tekojen aika ilman todellisia ja kouriintuntuvia päätöksiä on ollut ohi jo pitkään. Stiiknafuuliaa ei tarvita lisää. Se ei auta ketään – ei lapsia, ei Suomea.

Lapsiasiavaltuutettuna arvioni on, ettei Suomi valtiona pidä huolta lastensuojelussa olevien lasten kokemustiedon keräämisestä. Yksittäiset hankkeet eivät riitä. Tarvitaan valtakunnallista, systemaattista ja jatkuvaa tiedonkeruuta. Esimerkki voidaan ottaa laadukkaasta ja ammattitaidolla toteutetusta Kouluterveyskyselystä.

Ehdotuksia ei ole puuttunut. Toimistoni teki viime huhtikuussa vahvassa yhteistyössä tutkijoiden kanssa aloitteen koulukoteihin sijoitettujen lasten kuulemiseksi (3):

”Koulukoteihin sijoitettujen lasten näkemysten säännölliselle selvittämiselle on suuri tarve sekä koulukoteja koskevan ymmärryksen lisäämiseksi että lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kyse on lapsista, joiden ääni pienenä joukkona ei yhteiskunnassa nykyisin kuulu, mutta joiden kuulemista lisäämällä ja siten hyvinvointia edistämällä voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä yhteiskunnan kannalta. Lasten näkemyksiä voidaan hyödyntää koulukotien kehittämisessä. Tärkeää onkin, että lapset kokevat tutkimuksella olevan todellista vaikutusta koulukotien arkeen ja koulukotijärjestelmään.”

Tutkimusaloitteessa korostettiin jatkuvuuden merkitystä:

”Erityisen tärkeää on turvata tutkimuksen jatkuvuus. Jatkuvuus on tärkeää paitsi koulukotijärjestelmän ja koulukotien toimintakulttuurien arvioimiseksi, myös lasten kuulluksi tulemisen ja heidän hyvinvointinsa edistämiseksi. Tutkimus ei saa olla yksittäinen hanke, vaan aineistonkeruuta ja analysointia tulisi tehdä säännöllisin väliajoin. Tämän vuoksi lapsiasiavaltuutetun toimisto esittää tutkimuksen toteuttajaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.”

Valtioneuvosto ei ole edennyt aloitteessa. Asiasta käydyt keskustelut osoittavat, että lastensuojelulasten kokemuksia pelätään. Kuvaavaa on, että yksi päätöksentekijä totesi, ettei näistä asioista tarvita otsikoita. Sama epärehellisyys vaivaa lastensuojelun arjessa. Toimistoni ylitarkastajille vakuuteltiin työntekijöiden suunnalta seuraavaa heidän tavattuaan lastensuojelulapsia: ”Lapset valehtelevat teille.”

Hallituksen anteeksipyyntö sisälsi tänään ehdotuksen jonkinlaisesta maakuntakierroksesta, jossa lastensuojelun tilasta keskusteltaisiin. Tämä on yksiselitteisen riittämätöntä. Tarvitaan vahvaa lastensuojelun laatua selvittävää tutkimusta pohjautuen lastensuojelussa olevien lasten kokemuksiin. Tähän on löydettävissä valtakunnasta säälliset eurot ja tutkijoille edellytykset laadukkaaseen työhön. Tahdon asia.

Asetan lapsiasiavaltuutettuna toivoni Suomen eduskuntaan, joka voi halutessaan päättää lastensuojelulapsia koskevan säännönmukaisen tiedonkeruun käynnistämisestä. Se olisi sivistysvaltion merkki. Se olisi muuta kuin stiiknafuuliaa. Se olisi askel tietoon perustuvaan lastensuojelun kehittämiseen. Se olisi lapsen kokemuksen ja kuulemisen arvostamista. Se olisi lastensuojelun tutkijoiden osaamisen arvostamista. Se olisi tukea lastensuojelun arkeen. Se toisi esille myös lastensuojelun onnistumiset.

Se olisi todellinen anteeksipyyntö.

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

1. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lastensuojelun-sijaishuollossa-kaltoin-kohdelluilta-pyydettiin-anteeksi
2. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2016/04/tiedote-2016-04-06-11-50-04-998129
3. http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2016/04/Tutkimusaloite_koulukotinuorten_kuulemiseksi-19.4.2016.pdf

6 kommenttia:

  1. Edellisen lapsiasianvaltuutetun aikana valtion koulukoteja valvoi stakes, eikä läänin viranomaiset. Kun työntekijänä ilmoitin epäkohdasta, niin läänissä reagoitiin mutta ei voitu tehdä mitään. Stakesista ei Taipaleen aikana tullut vastausta kirjalliseen valitukseen. Että ei tässä kauaa tarvitse taaksepäin katsella, kun valtion koulukodeissa on Eho-"hoitoa" toteutettu ja valvonta muutenkin ollut puutteellista.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ei tietenkään pyytänyt vastausta mutta oletin sen tuleva. Hieno kannanotto muuten.

    VastaaPoista
  4. Hallitus on panostanut LAPE-kärkihankkeen puitteissa lasten ja perheiden palveluihin 40 milj. euroa, minkä lisäksi se on kohdentanut 10 milj. euron suuruisen vuosittaisen määrärahan lastensuojelun kehittämiseen ja lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuuden turvaamiseen. Jo aiemmin hallitus on päättänyt kohdentaa 10 milj. euron suuruisen vuosittaisen määrärahan lastensuojelun kehittämiseen vuodesta 2015 alkaen. Käynnissä on massiivinen panostus lastensuojelun laadun parantamiseen. "Maakuntakierros", ts. Yhdessä koettua -tapahtumakokonaisuus kuuluu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmistoon, ja se sisältää nuorten lastensuojelutaustaisten kokemusasiantuntijoiden kädenojennuksen vanhemmille lastensuojelun sijaishuollon asiakkaille. Kysymyksessä on kaunis ja merkittävä ylisukupolvinen yhteistyöhanke, jonka hyväksi nuoret kokemusasiantuntijat ja heidän yhteistyökumppaninsa ovat tehneet suuren työn.

    VastaaPoista
  5. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa todella luodaan monella tavoin uutta ottaen kuitenkin huomioon jo tehtyä työtä, mm. päämäärätietoisesti vah­vis­te­taan tie­to­pe­rus­tei­suut­ta. Tästä on hankkeen toteuttamiseksi laadittu projektisuunnitelma. Suunnitelma on kaikkien asiasta kiinnostuneiden saatavilla täältä: https://verkkojulkaisut.valtioneuvosto.fi/stm/zine/16/article-524.

    Ta­voit­tee­na tässä työssä on ke­hit­tää lap­sia, nuo­ria ja per­hei­tä kos­ke­vaa tie­to­tuo­tan­toa niin, että lap­sen oi­keuk­sien to­teu­tu­mi­ses­ta saa­daan tie­toa kat­ta­vas­ti. Toi­sek­si ta­voit­tee­na on ke­hit­tää tie­don hyö­dyn­tä­mi­seen vä­li­nei­tä niin, että kun­nis­sa, maa­kun­nis­sa ja kan­sal­li­sis­sa teh­tä­vis­sä toi­mi­vil­la vi­ran­o­mai­sil­la on käy­tös­sä ajan­ta­sais­ta tie­toa pää­tök­sen­teon tu­ek­si. Tä­hän si­säl­tyy muun mu­as­sa ra­por­toin­nin (ml. in­di­kaat­to­rien) ke­hit­tä­mi­nen yh­des­sä tie­don käyt­tä­jien kans­sa. Ke­hit­tä­mi­nen edis­tää tie­toon pe­rus­tu­van pää­tök­sen­teon ja joh­ta­mi­sen sekä toi­min­ta­kult­tuu­rin ai­kaan­saa­mis­ta. Merkittävää työtä siis. Toivomme, että ne joilla on tälle työlle kiinnostusta ja asiaa kehittäviä ajatuksia, voisivat jakaa näitä ajatuksiaan tätä työtä tekeville. Projektisuunnitelmaa tehneet, mukaan lukien THL:n vastuuhenkilöt ja heidän yhteystietonsa ovat suunnitelmassa näkyvissä. STM:N sivuilta löytyvät myös kaikki muut LAPE:n materiaalit ja yhteystiedot.

    VastaaPoista
  6. Oliko vastaus liittyen kommenttiin, vai jotain tulevaisuuden kannalta parempaan?

    VastaaPoista