23. syyskuuta 2017

Business pois päiväkodeista

Osio puheesta valtakunnallisilla lastentarhanopettajapäivillä 23.9.2017, Oulussa.

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

Suomessa lasten eriarvoisuus kasvaa. Tämä tarkoittaa, että lapsen tulevaisuutta määrittelee yhä enemmän, mihin kuntaan ja perheeseen hän syntyy. Lapsiasiavaltuutettuna olen antanut tästä arvioni valtioneuvostolle muun muassa perusopetuksen näkökulmasta.

Lapsen tulevaisuutta määrittelee voimakkaasti varhaiset kasvun vuodet. Pitkittäistutkimuksilla on pystytty osoittamaan laadukkaan pedagogisen varhaiskasvatuksen vaikuttavuus ihmisen koko elämänkaaressa.

Tänä päivänä, Suomen tasavallan täyttäessä 100 vuotta, meidän on vastattava seuraavaan kysymykseen: mitä teemme, jotta lasten yhdenvertaisuus vahvistuu ja jokaisen lapsen lahjat saadaan käyttöön ja kukoistukseen?

Suomen on vahvistettava jokaisen lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Nyt tämä ei toteudu.

Päinvastoin. Suomi on ajautumassa kierteeseen, jossa tutkimustiedon valossa laadukkainta ja pitkäjänteisintä pedagogista varhaiskasvatusta tarvitsevat lapset saavat sitä vähiten.

Otan esimerkin, joka on sekä tämän päivän että huomisen Suomea.

Suomessa syntyi 6 200 lasta vuonna 2015 äideille, jotka olivat ulkomailla syntyneitä. Vuonna 2015 syntyneistä lapsista tämä oli noin 11 prosenttia.

Hallituksen päätös rajata kokopäiväinen varhaiskasvatusoikeus koskee muun muassa perheitä, joissa äiti on kotona. Maahanmuuttajataustaisissa perheissä monen äidin koulutus- ja työmarkkina-asema on heikko, kielitaito vähäinen. Sosiaalisin perustein lapsi voisi saada kokopäiväisen paikan, mutta tämä vaatii perheeltä aktiivisuutta ja kunnalta harkintaa.

Tosiasia on, että yhä useampi lapsi aloittaa esiopetuksen ja perusopetuksen heikoin taidoin ja tiedoin. Perusopetuksessa näitä eroja on yhä vaikeampi kuroa umpeen.

Taustalla on eriarvoistumista vauhdittava ja syventävä lainsäädäntö, jossa lapsen perhetausta määrittelee lapsen varhaiskasvatuspalveluiden laatua ja määrää. Kansalainen kirjoitti minulle jokin aika sitten kirjeen, jossa hän toteaa:

”Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen ja yksityisen päivähoitosopimuksen vuoksi lasta uhkaa huoltajan lomautuksesta ja mahdollisesta työttömyydestä johtuen sekä päivähoitopaikan että tulevan, ensi syksynä alkavan esiopetuspaikan menetys, mikä tosiasiallisesti tarkoittaisi lapsen kannalta sitä, että lapsi joutuisi taas vaihtamaan varhaiskasvatuspaikkaa. Lapseni tilanne varhaiskasvatusoikeuden mahdollisesta supistumisesta johtuen tuntuu kohtuuttomalta.”

Tilanne on kohtuuton. Tilanne on vastoin lapsen ja yhteiskunnan etua.

Samaan aikaan Suomeen on syntynyt varhaiskasvatuksen markkinat, jotka toimivat liiketaloudellisin perustein. Kehitys on vaarallinen ja uhkaa Suomen sosiaalista eheyttä. Kyse ei ole vain tulevaisuudesta, vaan lasten tästä päivästä tässä maassa. Yksilön oikeuksia heikosti turvaava lainsäädäntö voimakkaasti laajentuvien varhaiskasvatuksen markkinoiden kanssa luo vaarallisen yhtälön.

Mitä tämä tarkoittaa? Ensiksikin se tarkoittaa, että taloudellisen voiton tavoittelu on tehty mahdolliseksi varhaiskasvatuspalveluissa. Uskallan väittää, että meille suomalaisille on selvää, etteivät peruskoulut voi tehdä voittoa. Lasten kustannuksella ei tehdä rahaa.

Perusopetuslain 7 §:ssä on säädetty, että valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Samaisessa 7 §:ssä on säädetty selkeäsanaisesti: ”Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.”

Varhaiskasvatuksessa voiton tavoitteleminen on mahdollista. Toimiala on houkutteleva. Tilinpäätöstietojen mukaan varhaiskasvatuksessa toimivat yritykset ovat tehneet vuosittain jopa miljoonien eurojen voittoja.

Kun kävin läpi varhaiskasvatusyritysten tilinpäätöstietoja, näkymä liiketoiminnan kannalta on erittäin hyvä. Miljoonia euroja viime vuosina liikevoittoa Suomessa tehnyt yritys toteaa tilinpäätöksessään: ”Johto ennustaa, että X Oy:n liikevaihto kasvaa merkittävästi myös tilikaudella 2017 uusien päiväkotien avaamisen sekä olemassa olevien päiväkotien täyttymisen myötä, ja kasvun ennakoidaan jatkuvan voimakkaana myös seuraavina vuosina.”

Onko tämä oikein? Yrittäjät toimivat, kuten laki mahdollistaa. He eivät toimi väärin. Mutta valtiona Suomi ei toimi viisaasti ajatellen kansakunnan eheyttä ja lasten oikeuksia.

Nopeasti kuulen useiden kansanedustajien ja kuntapäättäjien toteavan, ettei sillä ole merkitystä, onko palveluntuottaja yksityinen vai julkinen. Sanon: merkitystä on.

Kun taloudellisen voiton tavoittelu mahdollistetaan, se näkyy liiketoiminnan logiikkana: kustannukset minimoidaan, voitto maksimoidaan, asiakkaat segmentoidaan.

Otan esimerkin yksityisen päiväkodin hoitosopimuksesta:

”Päiväkodilla on oikeus purkaa hoitosopimus päättyväksi välittömästi, jos perhe rikkoo olennaisesti tämän sopimuksen ehtoja, jos lapsi tarvitsee erityistä hoitoa ja kasvatusta tai mikäli lapsen ruoka-aineallergia vaatii erityisiä poikkeusjärjestelyjä.”

Mihin tällä pyritään? Siihen, että näissä päiväkodeissa olisi vain ja ainoastaan niin sanotusti helppoja lapsia vailla esimerkiksi erityisen tuen tarpeita. Tämä tarkoittaa, että yksityiset päiväkodit ottavat lapsia, jotka eivät suuria vaadi – kunnan päiväkodissa hoidetaan, kun ilmenee ongelmia ja vaikeuksia. Tällainen karsinointi on täysin vailla moraalia. Tämän Suomi sallii. Tähän Suomi jopa kannustaa. Lasku on suuri. Sen maksat Sinä, suomalainen veronmaksaja.

Ja me yhteiskuntana maksamme yksityisten päiväkotien voittoja. Yksityisen hoidon tukea voi hakea lapsen vanhempi tai muu huoltaja. Tuki maksetaan aina suoraan yksityiselle hoitajalle tai päivähoitopaikkaan. Yksityisen hoidon tukea maksettiin yksityisille päiväkodeille vuonna 2016 yli 20.000.000 euroa. Ei järkeä.

Tarvitaan muutos, joka takaa lasten yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnan kestävyyden. Siksi varhaiskasvatuslakiin on säädettävä taloudellisen voiton tavoittelu kielletyksi, kuten perusopetuslaissa. Siksi varhaiskasvatuksesta on säädettävä perustuslaissa, kuten perusopetuksesta.

5 kommenttia:

  1. Jos kielletään yksityiset päiväkodit, niin sen myötä menetetään esimerkiksi kielikylpy-, ja taidepainotteiset päiväkodit. Vai ajattelitteko, että kunta järjestää tulevaisuudessa tällaista varhaiskasvatusta?

    Kyllä se on jokaisen lapsen ja Suomen etu, että meillä on saatavilla tällaista painottunutta varhaiskasvatusta. Esimerkiksi kaksikielisyydestä on mieletöntä etua elämässä, ja meille yksikielisille perheille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kielikylpypäiväkodit.

    Jos tämä mahdollisuus viedään meiltä pois, niin silloin on turha puhua mistään yhdenvertaisuudesta. Kaksikielisistä perheistä tulevat lapset ovat jo lähtökohtaisesti yksikielisiä paremmassa asemassa.

    Onhan tässä nyt muitakin näkökulmia kuin päiväkotyrittäjän bisnes. Suomi alkaa pian olla monikulttuurinen maa, ja yhä useampi lapsi osaa jo pienestä pitäen kahta tai jopa useampaa kieltä. Kyllä me kantasuomalaiset jäämme tässä huonompaan asemaan kielitadon osalta. Maksamalla vähän korkeampia päiväkotimaksuja saamme lapsistamme kaksikielisiä ja hyviin lähtöasemiin tällaisten taitojen osalta.

    Kieltämällä yksityiset päiväkodit ja sitä myöden esim. kielikylvyt tasapäistetään kyllä, mutta alaspäin. Miten tämä voi lapsen tai yhteiskunnan etu? Kyllä Suomen etu on se, että jokainen kansalainen koulutetaan mahdollisimman monitaitoiseksi. Vain siten Suomi pysyy kilpailukykyisenä. Niistähän se osaava yhteiskunta muodostuu - yksilöistä kykyineen ja taitoineen.

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä todella pettynyt siihen, miten tässä kannanotossa on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Olisin kuvitellut että lapsiasiainvaltuutettu ottaa faktat ensin selville =/ Onko tarkoitus vain kääntää katseet pois todellisista ongelmista: huonosta palkkauksesta, subjektiivisen oikeuden rajaamisesta ja suurista lapsiryhmistä? Näistä muuten kaksi jälkimmäistä on kuntien määrittelemää. Kuten moni muukin asia yksityisten toimintaraameissa. Kunta ei tee bisnestä mutta kuka valvoo sen toimintaa? Sijaiskieltoja, ylityksiä ja hankintakieltoja. Vakaan budjetoitu raha meneekin teknisen, terveyspuolen jne.kuluihin. Minä ainakin olen oman lapseni kanssa saanut yksityiseltä niin paljon parempaa palvelua! Kunnallisen kokemuksena voivottelua, lapsille huutamista ja niin työhönsä kyllästynyttä toimintaa

    VastaaPoista
  3. Yksityisiä yrityksiä on monenlaisia myös niitä jotka voittoa tavoittelemattomia ja ilman sen kummempia sopimuksia lasten tarpeisiin liittyvää. Mutta toki sen ymmärtää jos joku lähtee tälle linjalle kun apua ei saa mistään kun lapsi on yksityisellä puolella.

    VastaaPoista
  4. Täysin samaa mieltä kirjoittajan kannssa. En ole koskaan ymmärtänyt tätä yksityisten päiväkotien touhua. Olen käynyt monissa yksityisissä päiväkodeissa enkä missään ole nähnyt laatua. Eräässäkin oli niin kylmä ja varpaita paleli ku säästettiin eikä raskittu pitää lattialämpöjä päällä. Kalusteet ja materiaalit aivan halvinta laatua mitä vaan löytyy. Lamput pimeänä. En vielä ole ainuttakaan yksityistä nähnyt jossa olisi ollut siistiä. Siivouksesta säästetään. Pihat ihan kamalan epäsiistejä. Olen sanonut jo vuosikaudet että joku tekee rahaa lasten kustannuksella en ymmärrä. Aivan liian yliarvostettua vanhempien keskuudessa. Kaupungin omistamissa päiväkodeissa siistiä ja asianmukaiset tilat. Tarkistaakohan kaupunki yksityisiä päiväkoteja maksaa kalliin hinnan hoitopaikoista ja joku rikastuu. Lopettakaa kaikki heti.

    VastaaPoista
  5. Kurttilan poliittinen ideologia paistaa pahasti läpi, hänellä on työkokemusta käytännössä pelkästään julkiselta sektorilta. Minulla on asiakkaan kokemusta erinomaisesta yksityisestä, jossa muuten ei tahkota miljoonia. Ja on todella siistiä.
    Totta on, että vanhemman työttömyys on riski, mutta niin se on riski monelta muultakin kannalta ja siihen yksilö voi koittaa osaltaan vaikuttaa.

    VastaaPoista