4. joulukuuta 2018

Vastaus avoimeen kirjeeseen 11.10.2018 Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) toimijalle

Lapsiasiavaltuutettuna tehtäväni on puolustaa lapsen oikeutta kasvaa ja kehittyä täydeksi itsekseen. Kyse ei ole siitä, että lapsi olisi vanhempiensa omaisuutta tai unelmien jatke. Olen sanonut ja sanon – lapsella on oikeus aikuisiinsa, aikuisilla ei niinkään lapseen. Pitkään ihmiskunnassa oli toisin. Enää ei ole. Jos tästä jälkikaikuja on, ne tunnistan ja ne totean.

Olen nimittänyt työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida ja seurata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumista. Työryhmää en perustanut vuonna 2015 sattumalta. Sen tein siksi, että saatoin havaita lasten ja nuorten syrjintäkokemuksia.

Ihmistä ei saa syrjiä minkään syyn takia. Jokaisen ihmisen arvo on sama ja yhtäläinen.

Työssäni käyn keskusteluja uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Olen tehnyt vuonna 2017 valtioneuvostolle aloitteen uskonnonvapauslainsäädännön uudistamiseksi. Esitykseni on, että uskonyhteisöjen lapsen edun mukaisuutta tulisi seurata ja niitä tukea tunnistamaan voimassa oleva lainsäädäntö. Yhtenä esimerkkinä tästä on ollut uskonyhteisöjen opetus- ja kasvatusmateriaalin arviointi uskontokasvatuksen sekä lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin asiantuntijoiden toimesta. Keskusteluissani uskonyhteisöjen kanssa he ovat itse todenneet, että heidän materiaalinsa tulevat usein ulkomailta ilman ymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan kontekstista ja säädösympäristöstä.

Kun tarkastelen julkaisua ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”, joudun toteamaan aloitteeni vuodelta 2017 olevan edelleen ajankohtainen. Kyse on 22 toimijan yhteisjulkaisusta. Siinä on painotuksia, joita toivoisin pohdittavan uudestaan.

Suomessa eletään tämän maan lainsäädännön mukaisesti. Lakia on kunnioitettava ja sen edessä on oltava pikemminkin nöyränä kuin kiivaana. Suomessa on voimassa avioliitto, joka voi olla sekä eri että samaa sukupuolta olevien aikuisten liitto. Tässä on jokaisella valinnanvapaus. Tekemäni aloitteen mukaisesti lasten osalta avioliitto ollaan sulkemassa pois.

Rippikoulussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei voi asettaa johonkin omaan kategoriaansa, jonka yhteydessä kerrotaan laupeuden kasvot ulospäin mahdollisuudesta hakeutua terapiaan. Tuon kasvon taakse ovat kätketyt ahtaat ajatukset.

Puolustamassanne julkaisussa kirjoitetaan seuraavasti (s. 69):

”Sinun on hyvä muistaa oikeutesi, jos kamppailet sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai muiden seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa. Sinulla on oikeus pitää kiinni uskostasi ja valinnastasi elää Raamatun opetuksen ja Jumalan tahdon mukaista elämää. Voit rohkeasti pyytää, että eri tavalla ajatteleva ihminen kunnioittaa vakaumustasi.

Sinulle kuuluu myös mahdollisuus terapiaan ja vertaistukeen. Moni seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin kanssa kamppaileva on saanut suuren avun sielunhoidosta tai psykoterapiasta, jossa tarkastellaan niitä asioita, joiden vuoksi ongelmia on syntynyt. Menneisyyden tarkastelu saattaa vähentää esimerkiksi homoeroottisten tunteiden voimaa ja antaa uusia eväitä ihmissuhteiden solmimiseen. Kipeiden muistojen käsittely terapiassa voi johtaa uudenlaisten, jopa heteroeroottisten tunteiden syntymiseen. Joskus muutoksia voi tapahtua myös uskoontulon tai rukouksen yhteydessä.

Monille seksuaali- ja sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppaileville parisuhteen kaipuu tekee selibaatissa elämisen vaikeaksi, mikäli muutosta ei ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Tällaisissa tilanteissa moni on saanut suurta apua vertaistukiryhmistä, joissa voi tutustua samanlaisessa tilanteessa oleviin ihmisiin. Kamppailu seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai muiden seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa ei myöskään merkitse esimerkiksi kieltäytymistä saman sukupuolen ystävyyssuhteista eikä niistä myönteisistä tunteista, joita ne sisältävät.

Jumalan tahdon mukaan eläminen tuo meille siunauksen, vaikka se olisi vastoin halujamme ja kulttuurimme moraalinormeja. Tämä koskee sekä heteroseksuaaleja että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Sinä olet arvokas ja Jumala on puolellasi, ei sinua vastaan.”

Siinä on se, ja sen mukana kaikki.

On hengellistä väkivaltaa olla rakastavinaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ihmistä sellaisena kuin hän, mutta samalla antaen ymmärtää, että parannuksen paikka olisi. Ylipäänsä ihmisten jaottelu enemmistöihin ja vähemmistöihin on lopetettava – olemme ihmisiä kaikki.

Kouluterveyskysely kertoo syrjinnästä, jota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat. Nämä ovat tosikokemuksia. Toivon, että uskonyhteisöt miettivät, miten ne voivat vähentää syrjinnän kokemuksia.

Jokainen lapsi tarvitsee kasvurauhaa. Aikaa tulla omaksi itsekseen. Aikuisten oikeassa olemisen sijaan toivon lasten ja nuorten kuulemista, edun ymmärtämistä ja aikuisilta peiliin vilkaisua.

Toitte kirjeessänne myös esille: ”Olen itse 42-vuotias ja pidän todennäköisenä, että oma sukupolveni on ollut ja on seksuaalikäytökseltään kaikkein holtittomin.”

Joudun toteamaan teille, ettei meillä ole koskaan ollut niin voimakkaasti parisuhteessa uskollisuutta korostavaa nuorten sukupolvea kuin tällä hetkellä. Suomalaisilla lähtökohta uskollisuudesta on vahvistunut aina 1970-luvulta alkaen. Suomalaisten toive sitoutumisesta parisuhteeseen on vahvinta koko Euroopassa.

Avioliitto on silti meillä usein rikkoutuva. Parisuhde ei kestä. Ensimmäisen solmitun avioliiton eron todennäköisyys on Suomessa 39 prosenttia. Tämä olkoon yhteinen asia. Yhteiskuntamme on ponnisteltava enemmän parisuhteiden tukemiseksi. Minulle lapset puhuvat erotilanteissa isien kodeista ja äitien kodeista, eivät niinkään omasta kodistaan. Teen asiasta esityksiä seuraavassa vuosikirjassa, joka luovutetaan alkuvuodesta valtioneuvostolle.

Kutsukaa sitä rakkaudeksi. Lujasti, todesti ja oikeasti.

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu


P.S. Edellisen lisäksi tuon tietoonne seuraavat minulle toimitut näkökulmat lääketieteen eri alojen, psykoterapian, teologian ja seksuaaliterapian ammattilaisilta, joiden näkemykset allekirjoitan:

1. Oppaan käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta loukkaavat ihmisoike-uksia, joihin seksuaalioikeudetkin kuuluvat. Esimerkiksi kouluissa opetetaan tavalla, joka on nykyaikainen ja tieteellisen näkemyksen mukainen. Miten käy rippikouluikäisen nuoren mielessä, kun opetus koulussa vastaa tieteellisiä käsityksiä ja rippikoulun opetus on yhden-vertaisuuden suhteen vakavalla tavalla aikaansa jäljessä?

2. Opasta mainostetaan sanomalla sen edustavan armon ja sielunhoidon näkökulmaa. Kuitenkin kirjassa esitetty näkemys esimerkiksi sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen on kaikkea muuta kuin armon täyteinen ja sielunhoidollinen.

- ”Saat uskoa, että Jumala ei ole asettanut sinua väärään kehoon. Jos sinulla on synty-mässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi…” Sivu 68.
- Homoseksuaalisuus rinnastetaan oppaassa syntiin. Sivut 66-67.

3. Ehkäisystä oppaassa kerrotaan, että esimerkiksi kierukan ja jälkiehkäisypillerien käyttö ver-tautuu aborttiin ja se on siten Raamatun älä tapa -käskyn vastaista, sivu 50. Myös abortti-asia esitellään hyvin epäselvällä ja hämmentävällä tavalla, sivut 70-71.

4. Itsetyydytyksestä oppaassa varoitellaan paljon, sivut 54-55. Se on oppaassa kuvattu toimin-tana, joka johtaa liikaan itsenäisyyteen tai riippumattomuuteen. Tämäkin opetus on ristirii-dassa sen opetuksen kanssa, jota nuoret saavat koulussa. Itsetyydytys nähdään seksuaaliter-veyttä edistävänä asiana, ja se auttaa ihmistä muun muassa tutustumaan omaan kehoonsa. Oppaan käsitys pornon katselun synnillisyydestä on pulmallinen, sivut 56-59. Pornon katselu ja itsetyydytys johtavat oppaan mukaan itseensä käpertymiseen.

5. Luvussa ”Elämää avioliitossa” kerrotaan, että mies on aina perheen pää ja jo luomiskappa-leessa mies on ”ensimmäinen” (sivu 13). Tämä on ongelmallinen esitys tasa-arvon kannalta. Myös korostus siitä, että aviopuolisoiden ruumis on aina toisen käytössä Korinttilaiskirjee-seen vedoten, on erittäin pulmallinen. Oman ruumiin integriteetti on myös avioliitossa voi-tava säilyttää.


LÄHTEET

Avoin kirje 11.10.2018. https://www.sley.fi/avoin-kirje-lapsiasiavaltuutettu-tuomas-kurttilalle/

FINSEX-tutkimushanke: http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/

Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Sley-Media Oy 2018. https://s3.eu-west-2.amazonaws.com/ksr-kirja/KSR_netti_sivut.pdf

Kanste, Outi – Klemetti, Reija – Luopa, Pauliina: Toisella asteella opiskelevien sateenkaarinuorten hyvinvointi 2017. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 25/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

JAKELU

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry
Sley-Media Oy

8 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä ja tärkeä puheenvuoro. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Missä kansainvälisessä ihmisoikeussopimuksessa säädetään seksuaalioikeuksista? Alan etujärjestöt ovat toki laatineet tällaisia julkilausumia mutta ei niistä tule ihmisoikeuksia pelkästään väitettä toistamalla vaikka se olisi kuinka poliittisesti korrekti. Kansainvälisesti eli valtiosopimuksilla hyväksyttyihin ihmisoikeuksiin kuuluu esim. yksityiselämän suoja, uskonnon vapaus ja oikeus solmia avioliitto miehen ja naisen välillä, ei esim. samaa sukupuolta olevien parien avioliitot, tästä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä.
    Entä mikä tiede määrittelee oikean seksuaalietiikan ja armollisen uskonnollisuuden? Arvot eivät perustu luonnontieteisiin, eikä tiedeyliopisto voi normatiivisesti määrittää oikeaa armoa vaan se voi vain kuvailla sen ilmentymistä eri uskonnollisissa perinteisessä.
    M.O.T. argumentaatio on heikkoa vaikkakin poliittisesti ja mediaalisesti varmasti onnistunut. Kirje edustaa demagogiaa ja vähättelee avoimen kirjeen kirjoittaa, jota kutsutaan toimijaksi vaikka hän on julkinen henkilö ja hänellä on ihan oikea nimikin. Vallankäyttöretoriikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, seksuaalioikeudet ei kuitenkaan ole synonyymi homoavioliitoille, älä rakenna olkinukkeja.

      Ihan ensimmäisenä YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 1.artiklassa todetaan _kaikkien_ ihmisten syntyvän vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.

      "Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Oikeuksien tarkoitus on suojella ihmisten koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Ne on tunnustettu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Seksuaalioikeuksia ovat mm. oikeus saada seksuaalikasvatusta, oikeus kehon koskemattomuuteen ja oikeus tavoitella tyydyttävää ja nautinnollista seksielämää." THL: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/menetelmat/seksuaalisuus-puheeksi/keskeiset-kasitteet

      Suosittelen tutustumaan aiheeseen lisää, esim:
      https://www.vaestoliitto.fi/nuoret/seksi/seksuaalioikeudet/
      http://www.ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/seksuaalioikeudet/

      Poista
  3. Linkkien takaa löytyi juurikin se mitä esitin edellisessä kommentissa: "Seksuaalioikeudet käsittävät laajasti seksuaalisuuteen liittyviä elämänalueita, eikä niille ei ole yhtä ainoaa määritelmää. Esimerkiksi Kansainvälisellä perhesuunnittelujärjestöjen liitolla IPPF:llä ja Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö WAS:lla on omat seksuaalioikeuksien julistuksensa. Myös Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt seksuaalioikeudet." Eli seksuaalioikeudet eivät perustu valtiosopimuksiin toisin kuin yleismaailmalliset ihmisoikeudet. Tämän toteaminen ei ole mikään olkiukko. Toki yksityisyyden suojaan, joka on yleismaailmallinen ihmisoikeus, sisältyy oikeus ilmaista omaa seksuaalisuutta mutta esim. abortti ei ole ihmisoikeus, muutenhan ihmisoikeustuomioistuin olisi tuominnut maat, joissa abortti on kokonaan tai pääosin kielletty, vapaata aborttia ei ole missään maailman maassa, eikä ihmiselämän alulle ole ihmisoikeustuomioistuimen mukaan yhtä tieteellistä määritelmää, mistä syystä harkintavalta siinä asiassa jää sopimusvaltioille.

    VastaaPoista
  4. On hienoa, että asiasta on syntynyt edes hieman keskustelua. Toisaalta on harmillista, että keskustelu menee avoimuuden sijasta erilaisten retoristen jippojen taakse.

    Tuomas Kurttilan kanta edustaa tietysti yhtä näkökulmaa asiaan. Sekin on tärkeä. Pidän erittäin hyvänä myös sitä, että hän korostaa sitoutumista arvona, johon tulisi kannustaa. Olen täysin samaa mieltä. Se on lasten hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeä haaste.

    Outoa on mielestäni se, ettei Kurttila huomaa, miten hänen kuitenkin puolustamansa seksuaalinen "vapautusliike" on keskeinen syy siihen avioliiton ja aviollisen uskollisuuden romahdukseen, joka noin 1900-luvun puolivälistä lähtien näkyi kaikissa länsimaissa. Tämä on pitkälti sopusoinnussa Sleyn kirjeen kanssa, jossa viitataan 42-vuotiaaseen ihmiseen.

    Vaikka teorian tasolla sitoutumisen arvostaminen onkin hieman kehittynyt 70-luvun pohjamutiin verrattuna, ollaan yhä todella kaukana siitä, että sen mukaan elettäisiin. Käytännössä lukuisat nuoret parit kokevat epävarmuutta avioliiton solmimisen edessä, eivät vain itsekkyydestä vaan myös pelosta: moni kokee, ettei voi luottaa kumppanin sitoutumiseen.

    Tänä päivänä yksi keskeisistä syistä parisuhteen hajoamiseen on laajalle levinnyt pornografia, erityisesti nettiporno. Siitä on tullut todellinen syöpä, joka hiljaa mutta tehokkaasti tuhoaa lukuisia parisuhteita. Asiasta on hyvää tutkimusta, katso esim. http://www.socialcostsofpornography.com/

    Tästä pitäisi puhua - myös lapsiasiavaltuutetun nimissä! Kyse on aivan ensisijaisesta haasteesta lasten hyvinvoinnin kannalta.

    Mutta sen sijaan Tuomas Kurttila epämääräisesti yhtyy käsitykseen, jonka mukaan pornografian arvosteleminen on "pulmallista".

    Muutenkin on outoa, että Lapsiasiavaltuutettu näin avoimesti yhtyy "ammattilaisina" esiintyviin tahoihin, jotka ovat tosiasiassa tietyn ideologian etujärjestöjä. Hänen allekirjoittamissaan näkemyksissä ei ole perusteluja, vaan epämääräistä epäilystä, "ongelmallisuuden" ja "pulmallisuuden" toistamista. Tosin kierukan ja jälkiehkäisypillerien abortiivisen vaikutuksen suhteen ei edes mainita sitä, joten voidaanko siitä tulkita, että siitä ei ollakaan eri mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis onko tämä joku vitsiketju, vai miten ihmeessä jostain nettipornosta on saatu väännettyä keskeinen parisuhteita uhkaava tekijä?

      Nettipornosta tai ylipäätään pornostako millään tavalla merkittävä osa väestöstä voisi kokea saavansa jotain vastaavaa kuin parisuhteesta ja siihen kiinteästi kuuluvasta sukupuolielämästä?

      Kovin vaikea uskoa. Jos noin olisikin, syy on takuulla muualla kuin nettipornon olemassaolossa tai sen käyttämisessä.

      Kuinka suuri osa ihmisistä on kiinnostunut tuon linkitetyn huuhaasivuston tekstissä mainitusta nettipornon tarjoamasta "loputtoman suuresta haaremista"? Mihin sivustolla oli piilotettu ne mainitut linkit asiaa koskeviin tutkimuksiin?

      Ainakin meillä nettiporno - etenkin sen tuottaminen - on koettu mukavaksi yhteiseksi ja parisuhdetta piristäväksi harrasteeksi. Aika hätkähdyttävä ja yksisilmäinen huitaisu Juurikkalan isännältä.

      Poista
    2. Hyvä Markus F,

      Miten määritellään huuhaasivusto? Siten, että siinä ollaan sinun kanssasi eri mieltä? Tai että se ei tue bisnestäsi?

      Oskari Juurikkalan mainostamalla sivustolla linkit ovat 288-sivuisessa Social Costs of Pornography -kokoomateoksessa, joka löytyy sivuilta heti. Artikkelien/tutkimusten tekijät ovat psykiatreja, psykologeja, neurofysiologeja, filosofeja, sosiologeja, juristeja. He eivät edusta mitään yhtä poliittista katsantokantaa, mutta ovat tässä asiassa yksimielisiä.

      Liitän myös toisen sivuston tähän:

      https://www.yourbrainonporn.com/about/about-us/

      Jo pelkästään sivuston kysymyssivulla on linkkejä satoihin tutkimuksiin pornon vaikutuksista. Lisää löytyy research-sivulta. Ehkä kannattaa mainita sivun aivan ensimmäinen kysymys: Onko tässä kyse uskonnollisesta julkaisusta? Vastaus kuuluu: Nope. The site’s founder is an atheist (as were his parents and grandparents).

      https://www.youtube.com/watch?v=wSF82AwSDiU
      Tässä on sivuston perustajan Gary Wilsonin TED-talk.
      Muitakin videoita löytyy sivustolta runsaasti.

      Poista
  5. Tarkennatko vielä, herra Kurttila, tätä uhkaukselta kuulostavaa lausuntoasi, jonka valtion edustajana esitit TV-lähetyksessä:

    "Mä jotenkin katson valtion näkökulmasta myös tätä ja tän meidän tavallaan perus ihmisoikeuksia, nyt ollaan myös niinku siinä keskustelussa, että kauankohan me jaksetaan enää teitä seurata."

    VastaaPoista