Lapsivaikutukset arvioitava - tiistaina Harjavallassa

Työni tärkeimpiä tavoitteita on edistää lapsivaikutusten arviointia - valtion, kuntien, työmarkkinajärjestöjen valmisteluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt asiassa erinomaista kehittämistyötä - tietoa ja välineitä löytyy: http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/johdon_tueksi/miten_arvioida/lapsivaikutusten_arviointi

Mutta entäpä arki? Otan esimerkin sinänsä oikein hienosta Harjavallan kaupungista, Pori-Tampere rautatien ja Pori-Helsinki valtatie 2:n varrelta.

Tiistaina Harjavallan sivistyslautakunta käsittelee määräaikaisten koulunkäynninavustajien määriä tulevana syyslukukautena: http://77.240.19.4/~w2harjav/kokous/2014122-6.HTM. Vastaavia päätöksiä joudutaan pohtimaan monessa kunnassa - taloutta on hoidettava, toiminnan ytimiä etsittävä. Ymmärrettävää.

Kun päätöksiä valmistellaan, on tärkeä selvittää, miten tehtävät päätökset vaikuttavat lapsiin - heidän arkeensa ja kehitykseen lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Vaikutusten arviointi ei ole helppoa. Mutta se on välttämätöntä, jotta päätöksenteko olisi kestävää ja ottaisi johdonmukaisesti huomioon lapsen oikeudet. Väärä säästö on huomisen velkaa.

Esimerkiksi Harjavallassa perustellaan koulunkäynninavustajien tarvetta seuraavin argumentein:

Koulunkäyntiavustajien määrän hallitsematon kasvu on kansallinen ongelma. Opettajan kouluttajat näkevät tämän kehityskulun koulujen kykenemättömyytenä kehittää koulua kaikkien oppilaiden yhteiseksi kouluksi. Lisääntynyt oppimisvaikeuksien diagnosointi on tuottanut ”integroitujen oppilaiden” määrän kasvun yleisopetuksessa, mikä synnyttää mielikuvan koulun kehittymisestä hyväksymään erilaisuutta.

Muiden kuin vammaisten oppilaiden tapauksessa avustajan tiiviillä läsnäololla on todettu olevan myös kielteisiä vaikutuksia… Avustajien käytön kielteisinä vaikutuksina mainitaan mm.: avustettava menettää itsehallintaansa, avustettavan sukupuoli-identiteetin kehitys häiriytyy.

Ehkä tämä esimerkki osoittaa, miksi lapsivaikutusten arviointi on saatava syvällisesti mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kyse on myös lapsen näkökulman, lapsen äänen kuulemista.

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu