13. kesäkuuta 2014

Tuhannen taalan paikka



Los Angelesin olympialaiset vuonna 1984. Olin tuolloin 6-vuotias. Muistan kirkkaasti, kuinka olemme leiriytyneet kellariin seuraamaan olympialaisia. Keskellä kesäistä aamua heitetään keihään finaalia. Suomalainen heittää olympiakultaa. Soulin olympialaisissa sama toistuu neljä vuotta myöhemmin. Huumaa.

Jalkapallon MM-kisat Meksikossa vuonna 1986. Veivaan otteluiden välillä Oulun Höyhtyän grillille ostamaan kymmenen pennin irtokarkkeja. Grilli on onneksi kiinni vain muutaman tunnin päivässä. Diego, Lineker, Schumacher porautuvat muistisoluihin ikuisesti.

Jalkapallon MM-kisat Brasiliassa vuonna 2014. 

Tuhannen taalan paikka kestäville muistoille. 

Tunnetta suuresta yhteisestä, maagisesta jännityksestä. Ja hetkistä, joissa me aikuisetkin osaamme keskittyä ja kiljahtaa pallon liikkeiden mukana.

YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu jokaisen lapsen oikeus kulttuuriin. Meidän aikuisten tehtävänä on rakentaa kisakatsomot kuntoon.

Antakaamme siis lasten valvoa ja elää kisahuumaa. Kyllä, aivan keskellä yötä. Eräs äiti kirjoitti hyvin, olkoon hän esimerkkinä:  

Laitoimme pojan nukkumaan seitsemältä ja herätimme matsia varten yhdeltätoista: lasi maitoa kädessä ja peittoon kääriytyneenä hän seurasi idolinsa Neymarin peliä. Jännittävä lapsuusmuisto ei toivottavasti heti unohdu.”

Voin vakuuttaa, ei unohdu. Kestävä säilyy aina. Finaali pelataan su 13.7. klo 22. Lapsilla on oikeus finaaliin.

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

2 kommenttia:

  1. Tässä juuri mietittiin saako suunnistusta harrastava kahdeksanvuotias valvoa ja katso Jukolan lähdön. Saa Se.

    VastaaPoista