Suomi äänestää sunnuntaina. Eduskuntavaalit ovat näkyneet laajasti. Tiedotusvälineissä vaalit on noteerattu hyvin. Kiittää kannattaa myös ehdokkaita, jotka ovat myllyyn lähteneet. Arvostus ei ole taattu, mutta arvostelu on. Kymmenissä vaalikoneissa on melkoinen läpivalaisu ja henkilörekisteri ehdokkaiden taustoista ja mielipiteistä.
Olen kiertänyt kaikkien puolueiden tilaisuuksissa puhumassa. Vaaleja ei tule karttaa. Asiantuntijoiden on syytä olla antamassa näkökulmaa ja tietoa päätöksentekijöiden virikkeeksi. Vuorovaikutusta hallinnon, tutkimuksen, järjestöjen, liike-elämän ja poliittisen päätöksenteon kehikossa on liian vähän. Sitä pitää lisätä.
Demokratiaa kannattaa puolustaa. Ja hauskaakin saa olla. Mikkelissä laskimme kyläkoululla pulkkamäkeä puheiden jälkeen, Espoossa poni ajelutti lapsukaisia, makkaraa on syöty ja kahvia juotu – niin Raahessa, Oulussa, Raisiossa, Espoossa, Jyväskylässä, Helsingissäkin. Me omistamme yhdessä demokratian. Olemme siitä yhdessä vastuussa.
Ihmisten parissa olen avannut monien asiantuntijoiden kanssa lapsi- ja perheasioiden ajankohtaisuuksia. On herännyt vilkasta keskustelua, toivoa ja ahdistustakin, kun on puhuttu lastensuojelusta, perheiden kotipalvelusta, kotihoidontuesta, koulujen arjesta, lasten kokemasta kiusaamisesta, työelämän pelisäännöistä, hoivavastuun jakamisesta vanhempien kesken, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, päivähoidon laadusta.
Yksi yllätys on silti ollut häkellyttävän suuri. Lapsi- ja vanhusväestön asioista on keskusteltu puoluejohtajien kesken vähän, jos lainkaan.
Puoluejohtajien keskusteluista nämä arjen asiat ovat puuttuneet. Puolueiden puheenjohtajien suuret vaalikeskustelut ovat olleet ohipuhumista rakenteista, stiiknafuuliaa yläkäsittein. Kuitenkin menneen vaalikauden poliittiset väännöt on käyty pitkälti lapsi- ja vanhusväestön kysymyksistä.
Vaalikoneissakin lapsi- ja vanhusteemoja on vähän, jos lainkaan.
Mistä vaaleissa on sitten puhuttu? Enemmän on puhuttu reaktiivisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä hyvin yleisellä tasolla valtion taloudesta. Kuntien taloudesta on puhuttu jo vähemmän, jos lainkaan. Olemmeko kuulleet, mitä kuntien velvoitteita karsitaan vai karsitaanko? Kreikasta on puhuttu neljän vuoden takaisesta asetelmasta käsin. Alkoholista oli tuloillaan kantojen punnintaa, mutta niin sanotun kansalaispalautteen jälkeen tämäkin haudattiin pimentoon.
Vähäinen keskustelu politiikan sisällöistä on valitettavaa demokratian kannalta. Pian vaalien jälkeen sisältöihin käydään joka tapauksessa kiinni. Puolueet eivät pysty viemään tarvittavia uudistuksia reippaasti läpi, kun mandaattia uudistuksille ei ole haettu. Puolueiden kannalta olisi toivottavaa, että vaaleissa käytävä keskustelu edistäisi hallitukseen päätyvien puolueiden yhteisten kantojen luomista.
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti