Hallituksen päätös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta oli samalla päätös aluehallinnon järjestämisestä. Maan jakaminen 18:aan itsehallintoalueeseen, joita kutsuttaneen tulevaisuudessa loogisesti maakunniksi, muuttaa ratkaisevasti kuntien roolia.
Itsehallintoalueet järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Itsehallintoalueet saavat suorilla vaaleilla valitun valtuuston, joka päättää itsehallintoalueen taloudesta ja toiminnasta.
Itsehallintoalueen merkitys on suuri. Jo yksistään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen siirtäminen kunnilta itsehallintoalueelle tarkoittaa kuntien vastuiden vähentämistä puolella. Kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2015 arvioidut tulos- ja rahoituslaskelman mukaiset ulkoiset menot ovat noin 45,9 miljardia euroa (lähde: Kuntaliitto). Näistä sosiaali- ja terveystoimen osuus on noin 49 %.
Lisäksi itsehallintoalueille on jo päätetty siirtää palo- ja pelastustoimen tehtävät, maakuntien liitoille kuuluvat tehtävät, ELY-keskuksissa hoidettavat alueiden ja niiden elinkeinoelämän kehittämistehtävät mukaan lukien maaseutuelinkeinojen kehittämis- ja rahoitustehtävät sekä mahdollisesti ympäristöterveydenhuolto.
Kunnat eivät jatkossa rahoita sosiaali- ja terveyspalveluja. Vastuun itsehallintoalueiden rahoituksesta ottaa valtio tai osin itsehallintoalueiden oma verotusoikeus.
Mitä jää jäljellä kuntiin?
Samaan aikaan hallitus valmistelee normipurkua, jonka osalta on hallitusohjelmaan kirjattu erityisesti sivistyspalveluita koskevan lainsäädännön sitovuuden väljentäminen. Tarkalleen ottaen hallitusohjelma toteaa: ”Säädetään laki, jonka puitteissa kunnat voivat harkintansa mukaan päättää, millä tavalla ne järjestävät laissa lueteltujen lakien mukaisia palveluja. Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita tai suosituksissa mainittuja menettelytapoja palveluiden toteuttamiseksi.”
Valmistelussa on normien purku koskien muun muassa seuraavia lakeja: laki vapaasta sivistystyöstä, laki taiteen perusopetuksesta, kirjastolaki, nuorisolaki, museolaki, liikuntalaki, laki kuntien kulttuuritoiminnasta, teatteri- ja orkesterilaki, laki lasten päivähoidosta.
Kun yhdistetään sosiaali- ja terveyspalvelujen siirto itsehallintoalueeseen sekä erityisesti sivistyspalveluita koskeva normien purku, alkaa kuntien tulevaisuuden rooli tiivistyä varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, kaavoitukseen sekä yrittäjyyden, työllisyyden ja yleisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tärkeää, mutta eri maailma kuin nykyisin.
Aluereformin valmisteluun on tuotava vahvasti mukaan vaikutusten arvioinnin ja osallisuuden näkökulma. On varmistettava, että itsehallintoalueiden valmistelu ja päätöksenteko sisältävät heti alusta alkaen ajatuksen tiedolla johdetusta vaikutusarvioinnista. Tämä on erityisen tärkeää lasten ja haavoittuvissa elämäntilanteissa elävien ihmisten kannalta. Itsehallintoalue vastaa kuitenkin muun muassa lastensuojelun järjestämisestä.
Suomi on siis saamassa maakunnat, joilla on todelliset vastuut ja velvollisuudet. Olemme siirtymässä kolmiportaiseen malliin, jossa valtion ja maakuntien rooli on vahva, kuntien vähäisempi. Kiinnostavaa on, että monissa kunnissa virinneet pohdinnat pormestarimalleista tulevatkin ajankohtaisimmiksi itsehallintoalueilla. Yhdysvalloissa osavaltioiden kuvernöörit valitaan vaaleilla. Meille riittänee vaaleilla valittava maakuntavaltuusto. Ruotsin vallan ajalta olevia maaherroja Suomi ei enää saane, mutta ei meillä liene jatkossa "itsehallintoaluejohtajiakaan". Itsenäistymiseen asti lääninhallituksia johtivat kuvernöörit, mutta nyt saataneen maakuntajohtajat, kun maakunnan liitotkin lakkaavat.
Olisi hyvä, että maakuntajohtajista tulisi näkyviä toimijoita ja maakunnallisen hengen luojia. Maaherrat tätä vielä olivat.
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti