19. kesäkuuta 2017

Politiikkaa vai politikointia arvoilla?

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

Viime päivinä Suomen politiikassa on puhuttu arvoista. Enemmän kuin pitkään aikaan. Sanotaan jopa, että arvot ovat palanneet politiikkaan.

Ovatko arvot olleet kadoksissa vai ovatko arvot vain sopivasti valikoituja tilanteesta ja asiasta riippuen? Vai tunnistammeko vain omat arvomme? Joskus tuntuu unohtuvan, että vastakkaistakin mieltä olevalla voi yhtä hyvin olla perustelunsa lähtökohtana arvot. Arvojen ristiriidat ovat yleiset, mutta poliittisessa kskustelussa vähäisesti tunnistetut. Kaikki arvot eivät perustu esimerkiksi samaan käsitykseen yhdenvertaisuudesta ja ihmisarvosta. Arvojen ristiriidat eivät saisi jäädä piiloon.

Viime vuosina monia valtion päätöksiä voi liittää markkinalähtöisyyteen, joka ei liene sellaisenaan puhdas arvo. Se on pikemminkin väline. Joka tapauksessa vapaan kilpailun ajatelleen muodostuvan yhteiskunnan ja yksilön eduksi laadun ja hinnan löytäessä vapaassa kilpailutilanteessa parhaan mahdollisen tasapainon sekä myyjän että ostajan näkökulmista. Kansalaisesta on tullut tässä yhteydessä kuluttaja, joka on vapaa valitsemaan. Markkinalähtöisyyteen ja vapaaseen kilpailuun liittyy ajatus vapaasta valinnasta ja rationaalisia valintoja tekevästä ihmisestä. Paljon vaadittu kansalaiselta, puhumattakaan lapsesta.

Esimerkit ovat hyvin monet; sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen ”valinnanvapaus” mahdollistaen, sääntelyn purkaminen taksiliikenteestä, alkoholin myynninrajoitteiden purkaminen ja ylipäänsä alkoholin vapaampi saatavuus, kauppojen laajat aukioloajat.

Arvoista on ollut kyse myös esimerkiksi lasten päivähoito-oikeuden rajaamisessa lapsilta, joiden vanhempi on kotona. Tässä kohtaan on haluttu vahvistettavan vanhempien kasvatusvastuuta ja rajattu yhteiskunnan vastuuta lapsesta. Vaikka lapset asettuvat eriarvoiseen asemaan suhteessa palveluihin, nimenomaisesti perusteluna on ollut lapsen etu. Eikö paras paikka lapselle ole koti?

Maahanmuuttoon liittyvät monet muutokset ovat olleet nekin arvolähtöisiä. Esimerkiksi perheenyhdistämisen kriteerejä on tiukennettu. Suomessa yksin olevan lapsen tulisi pystyä vastaamaan tänne tulevan perheen elatuksesta eli vähän aikaa Suomessa olleen lapsen tulisi käytännössä pystyä saamaan keskituloisen suomalaisen palkka. Mikä arvo tämän taustalla?

Raha ja talous ovat mitä suurimmassa määrin arvolähtöisiä ympäristöjä. Valtiontalous ei ole pelkkää ekonomistien rationaalista päätelmää ja ennusteiden tekemistä. Se on valintoja muun muassa tarpeellisen ja tarpeettoman, yhteisen ja yksilön vastuun, kohtuuttoman ja kohtuullisen väliltä.

Arvot eivät siis ole kadonneet tai kuolleet politiikasta. Päinvastoin. Vaikka toisen mielipide ei miellytä, mielipiteen esittäjällä voi omastaan mielestään olla täysin perustellut ja oikeutetut vaatimukset ja arvopohja näille.

Viime päivien keskustelua arvoista olisi hyvä jatkaa. Puolueiden olisi syytä perustella, mihin arvoihin ne esityksensä pohjaavat. Ja kansalaisen olisi tarpeen pysähtyä pohtimaan, mitkä tämän yhteiskunnan arvot ovat.

Näitä pohdittaessa kannattaa tutustua YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin nro 14 lapsen edusta: http://lapsiasia.fi/wp-
content/uploads/2015/03/CRC_C_GC_14_julkaisu.pdf. Mitä kirjavammin lapsen edun määrittelemme, sitä heikompi ja eriarvoistuvampi yhteiskuntamme on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti