14. kesäkuuta 2017

Köyhyyden jakautuminen perheen sisällä

Lakimies Merike Helander, lapsiasiavaltuutetun toimisto
Ylitarkastaja Maritta Itäpuisto, lapsiasiavaltuutetun toimisto


Lapsiperheiden ja lasten köyhyydestä on viime vuosina puhuttu paljon. Köyhyyttä tarkastellaan etenkin vanhempien keskimääräistä pienempien tulojen kautta, jolloin perhe määritellään tuloköyhäksi. Perheissä taloudelliset resurssit ja mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole aina kaikille samat, vaan usein varat ja kulutus jakautuvat eri perheenjäsenten kesken epätasaisesti. Perheen aikuisten ja lasten välisen epätasaisen resurssien jaon taustalla on moninaisia tilanteita.

Vanhempien erilaiset ongelmat voivat johtaa paitsi koko perheen köyhyyteen niin myös taloudelliseen epätasa-arvoon perheen sisällä. Vanhempien alkoholiongelmat ovat yleinen koko perheenköyhyyteen liittyvä tekijä, mutta päihdeongelmaisten lapset voivat kokea köyhyyttä jopa hyvätuloisissa perheissä. Alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa kasvaneiden lapsuudenkokemusten tutkimus (2) paljastaa, että lapset ja perhe voivat kokea taloudellista puutetta, kun alkoholiongelmainen vanhempi käyttää perheen rahat pelkästään omiin tarkoituksiinsa. Myös vanhempien rahapeliongelmat voivat johtaa jopa hyvätuloisen perheen lapset kokemaan taloudellista puutetta. Huostaan otettuja lapsia koskevassa tutkimuksessa (1) arvioidaan, että monissa lastensuojelun toimien kohteena olevissa perheissä lasten tarpeet eivät ohjaa perheen rahankäyttöä.

Uusperheiden sisäistä taloudellisten resurssien jakoa on tutkittu hyvin vähän. Jos perheeseen kuuluu ”sinun, minun ja meidän” lapsia voi tulla tilanteita, joissa lapset ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Esimerkiksi yhden lapsen etävanhempi voi tukea omaa lastaan enemmän kuin perheellä on jaettavana muille lapsille. Etävanhempi saattaa ostaa esimerkiksi vaatteita, puhelimia, tietokoneita tai antaa taskurahaa niin paljon, että uusperheen lapset ovat keskenään erilaisessa asemassa. Vaihtoehtoisesti etävanhempi saattaa laiminlyödä elatusmaksuja ja hänen lapsensa elää tästä syystä ehkä niukemmin kuin muut perheenjäsenet.

Perheiden yksilöllisten tilanteiden ja vanhempien ongelmien lisäksi myös yhteiskunnassamme vallitseva rakenteellinen epätasa-arvo vaikuttaa perheiden sisäiseen resurssien jakoon. Vallitseva taloudellinen epätasa-arvo sukupuolten välillä alkaa jo perheiden sisältä ja lasten ollessa pieniä. Tytöt saavat vähemmän viikkorahaa tai rahalahjoja kuin pojat. Kun lapset tulevat kesätyöikään, on todennäköistä, että pojat saavat paremmin palkattuja töitä kuin tytöt. (5) Tämä perheestä alkava epätasa-arvo jatkuu läpi elämän niin, että naiset ovat sekä pienituloisempia työntekijöitä että köyhempiä eläkeläisiä kuin miehet. Yksinhuoltajaäitien pienituloisuus on olennainen osa sukupolvien yli kulkeva köyhyyden kierrettä ja yksi lapsiperheiden köyhyyden merkittävimmistä muodoista. (3)

Vaikka monenlaiset tilanteet altistavat lapsen joutumiselle perheessä huonompaan taloudelliseen tilanteeseen kuin aikuiset, tapahtuu perheissä myös lasten kannalta edullista sisäistä resurssien jakoa. Tutkimuksissa on havaittu, että heikon taloudellisen tilanteen aikaan äidit tinkivät omista hankinnoistaan lasten vuoksi ja pyrkivät takaamaan ainakin näiden hyvinvoinnin. (4) On tärkeää, että taloudellisten mahdollisuuksien erot perheiden sisällä tunnistetaan ja että niiden tuottamiin haittoihin puututaan. MTuki- ja auttamisjärjestelmiä tulisi kehittää niin, että köyhyydestä kärsivien lasten auttaminen on mahdollista perheestä ja vanhemmista riippumatta.

Lähteet

(1) Heino, Tarja & Hyry, Sylvia & Ikäheimo, Salla & Kuronen, Mikko & Rajala, Rika. 2016. Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset. HuosTa-hankkeen (2014-2015) päätulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 3/2016.
(2) Itäpuisto, Maritta. 2005. Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 124.
(3) Karvonen Sakari & Salmi Minna (toim.) 2016. Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 30/2016. Helsinki.
(4) Ruckenstein Minna 2014. Lapsuus, kuluttajuus ja yhdessä oppiminen. Julkaisussa Lasten ja perheiden elinolot. Hyvinvointikatsaus 1/2015. Tilastokeskus.
(5) Wilska, Terhi-Anna 2017. Jo tyttöjen euro on pienempi kuin poikien euro. Keskisuomalainen 1.6.2017, 16.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti