15. helmikuuta 2018

Lastensuojeluun reformi

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
Leo Nyqvist, professori, Turun yliopisto


Pääministeri Sipilän hallitus on antanut ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan tehtäväksi valmistella ehdotus lastensuojelun laadun turvaavaksi tiekartaksi vuoden 2018 loppuun mennessä.

Lastensuojelu tarvitsee syvällisen ja rohkean reformin. Monissa kunnissa on jo työ käynnistynyt ilman valtiovallan ohjausta. Viime vuosina monet kunnat ovat hoitaneet lapsiperheiden arkisia palveluita, kuten kotipalvelun sekä kasvatus- ja perheneuvonnan, kuntoon. Palveluita löytyy tarpeen mukaan, laadukkaasti sekä ilman lastensuojelun asiakkuutta ja byrokraattista arviointimyllyä.

Kunnilla on ollut motivaatiota toimia viisaasti – se on tuottanut säästöä. Samassa budjetissa on nähty ehkäisevän työn tuotot, kun raskaita ja kalliita korjaavia palveluita on pystytty vähentämään.

Uusimpien lastensuojelutilastojen mukaan vuoden 2016 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 17 330 lasta ja nuorta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 57 784 lasta ja nuorta.

Tosiasia on, että sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata sijaishuollossa olevia lapsia riittävästi. Perheet ovat raskaissa arviointimyllyissä ilman tukea. Sosiaaliasiamiehet ovat heikosti saatavilla.

Päättäjien valtakunnan tasolla on käynnistettävä lastensuojelun normitalkoot. Lähtökohtana on lastensuojelulain rajaaminen.

Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua. Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee.

Lastensuojelun reformin on ulotuttava rohkeasti perustuksiin. Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle. Yksityisiä perhekoteja ja yrityksiä tarvitaan, mutta toiminnasta tulevat tuotot on palautettava lastensuojelun laadun parantamiseen. Miksi voiton tavoittelu sopii lastensuojeluun, haavoittuvimpiin, kun maailman ykkösluokan kouluihin se ei sovi?

Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut. Jotta valvonta toimisi, on jokaiselta sijaishuollossa lapselta kerättävä säännöllisesti arviotietoa lastensuojelun toimivuudesta. Tätäkään ei Suomessa valtio ole saanut hoidetuksi.

Lastensuojelu tarvitsee reformin. Selvitykset voivat tuottaa sinänsä arvokasta analyysiä. Selvityksiä on kuitenkin viime vuosina ja aikoina tehty erinäisissä hankkeissa vinot pinot. Sosiaali- ja terveysministeriöllä tulisi olla jo kaikki edellytykset johtopäätösten tekemiseen. Se tarkoittaa lastensuojelun reformia.

Kirjoitus on julkaistu useissa eri lehdissä Suomessa alkaen 14.2.2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti