Kuinka terroristi tappoi onnellisen lapsuuden

Maritta Itäpuisto, ylitarkastaja, lapsiasiavaltuutetun toimisto

Eurooppalaisissa kaupungeissa tehdyt väkivaltaiset iskut ovat viime kuukausien aikana ravisuttaneet rauhan ajatukseen tuudittautunutta maanosaamme. Terroristit ovat hyökänneet niin pommein kuin autoja aseina käyttäen ihmisjoukkoja vastaan. Ison-Britannian Manchesterissa koettiin 22. toukokuuta jotakin erityisen luotaantyöntävää ja alhaista: itsemurhapommittaja iski konserttiin, jonka yleisössä oli paljon lapsia ja nuoria. Iskun kohteen arvioidaan olleen tarkoituksellisesti juuri tällainen, jotta se tuottaisi mahdollisimman suurta huomiota ja tuskaa. (1)

Euroopassa on rakennettu vuosikymmeniä tasa-arvoista yhteiskuntia, joissa myös lapset voivat elää onnellista elämää. Esimerkiksi Suomessa monet järjestöt, viranomaiset ja organisaatiot taistelevat sen puolesta, että lasten oikeudet toteutuisivat ja lapsillamme olisi hyvä lapsuus. Se on meille tärkeä tavoite ja se on ylevin haaste, joka ihmiskunnan historiassa on tähän mennessä otettu.

Käsitys lapsista ja lapsuudesta on hyvin erilainen alueilla, joilta Isisin kaltaisten terroristiryhmien toiminta kumpuaa. Afganistan, joka näyttäytyy tuon tuosta myös Suomen mediassa terrorismin ja pakolaisuuden syntysijana, on lapselle tyly paikka. Lapsen oikeuksista tai hänen etunsa huomioon ottamisesta puhuminen olisi Afganistanissa luksusta, jollaisesta kansa ei osaa edes haaveilla. Afganistanin kansa on kouluttamatonta, köyhää ja kurjaa. Lapset ja äidit kuolevat synnytyksiin ja lasten kokema väkivalta on arkipäivää.

Somaliassa terroristit ja taistelijat värväävät lapsia joukkoihinsa taistelemaan tai kaappaavat kylistä tyttöjä palvelijoiksi ja seksiorjiksi. Paikallisia poliiseja Somaliassa kouluttanut suomalainen työntekijä kertoo, miten ristiriitaiselta tuntuu kohdata lapsisotilas, koska omasta kulttuuristamme lähteneen on lähes mahdoton ymmärtää, että 10-vuotias lapsi haluaa tappaa hänet.

Etelä-Amerikan huumereitin varrella puolestaan lapset ovat vaarassa joutua taistelevien järjestöjen tai rikollisliigojen huumemuuleiksi. Vielä suurempi joukko lapsia tuhotaan houkuttamalla heidät huumeriippuvaisiksi – terrorismin rahoitushan perustuu useasti huumerahoihin, ja suuri huumeiden käyttäjäjoukko on keino saada rahaa omaa taisteluun.

Nämä esimerkit kertovat siitä, millainen on terrorismin ja silmittömän väkivallan näkökulma lapsiin. Emme siis voi vedota terroristiin pyytämällä häntä säästämään kaikkein viattomimmat eli lapset. Terroristille kaikki vääräuskoiset tai muulla tavoin vääränlaiset ihmiset ovat samaa, omien tarkoitusperien ajamiseen käytettävää massaa, jolla ei ole sen paremmin ihmisoikeuksia kuin lapsen oikeuksia.

Terrorismin vahva ote omaan maanosaamme niin konkreettisesti kuin median välityksellä uhkaa myös meille tuttua suojattua lapsuutta. Se, mitä ajattelemme vapaasta, huolettomasta ja leikin täytteisestä lapsuudesta ei voi toteutua, jos niin lapset kuin vanhemmat joutuvat suojautumaan mahdollista uhkaa vastaan ja näkemään pahuuden vyöryvän yhä lähemmäs. Onko siis hyvällä lapsuudella minkäänlaista toivoa terrorismin ajassa?

(1) Tutkijaupseeri: Iskun tekotapa ja -paikka viittaa jihadistiseen terroriin. Iltalehti 23.5.2017 (Antti Parosen haastattelu) http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705232200156453_u0.shtml