Tänään valtioneuvosto tiedotti, ettei sen kaavailemista subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta ja kotihoidon tuen sukupuolikiintiöimisestä anneta hallituksen esityksiä eduskunnalle.
Hyvä näin. Hallitus tuli lopulta vakuuttuneeksi, etteivät esitykset paranna julkisen talouden kestävyysvajetta eli suomeksi sanottuna tuo säästöä. Lapsen edun näkökulmasta asiaa olisi pitänyt tarkastella alusta alkaen. Ja lisäksi on tarpeen tunnistaa lapset investointeina - väärä säästö on huomisen velkaa. Monin taloustieteen tutkimuksin on todettu etenkin alle kouluikäisiin lapsiin liittyvät yhteiskunnan panostukset tuottoisimmiksi ihmisen elämänkaaren aikana. Tämä kannattaa ottaa todesta.
Jatkossa on pidettävä kirkkaana työnjako poliittisen päätöksenteon ja virkavastuulla tehtävän asiantuntijavalmistelun välillä. Tämä on sammaltanut ja pahasti.
Toisekseen valmisteluun on saatava huomattavasti syvällisemmin vaikutusarviointi. Kuvaavaa on, että hallituksen esityksistä vain muutama prosentti sisältää lapsivaikutusten arvioinnin. Tästä johtuen suomalaiset ovat päässeet seuraamaan lapsiasiaindekkaria, josta ei tragedian ja komedian piirteitäkään ole puuttunut. Valitettavasti kyse on ihmisten arjesta ja todellisesta elämästä. Erityisesti lastemme.
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 7.12.2012 työryhmän valmistelemaan maahan uuden varhaiskasvatuslain. Työryhmä oli laaja-alaisuudessaan komiteamallinen ja pystyi monelta osin yksimieliseen valmisteluun. Mitä enemmän poliittinen prosessi (ei opetus- ja kulttuuriministeriö) otti osaa valmisteluun, sitä heikommat edellytykset asiantuntijoilla oli.
Työryhmässä syvennyttiin arvioimaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Kesken työryhmävalmistelun hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan 29.8.2013, että päivähoito-oikeus rajataan. Kun poliittinen kerros oli jo rajaamisesta päättänyt, asiantuntijat tulivat työryhmässä johtopäätökseen, ettei päivähoito-oikeutta tulisi rajata. Lopputulos nähtiin tänä iltana.
Lapsilisäleikkauksen osalta takkuilu on ollut edelliseen verrattavissa. Valtiovarainministeriön ylin virkajohto totesi ennen lopullisten päätösten tekemistä, että lapsilisäleikkaus on heikentämässä liikaa köyhimpien lapsiperheiden ostovoimaa. Osin budjettiteknisistä syistä valmistelua korjattiin verohelpotuksella, joka parantaa väliaikaisesti osan perheistä tilannetta. Ei tosin niiden, joilla verotettavia tuloja ei ole.
Kotihoidontuen jakamisessa sukupuolikiintiöihin tavoite oli aivan oikea - kannustaa ja lisätä isien hoivavastuuta sekä parantaa naisten työmarkkina-asemaa. Alusta pitäen virkavalmistelu viestitti, että perhevapaajärjestelmän uudistus on tehtävä tarkastellen sen kaikkia liikkuvia osio, joita on melkoisen paljon. Uudistuksissa olisi otettava huomioon, mitä tarpeita yhden komponentin liikuttaminen tuo toisaalle, kuten päivähoidon kysyntään.
Suomella on ollut viisautta lapsi- ja perheasioiden valmistelussa. Uskallan väittää, että parhaiten on onnistuttu, kun tietoon eli tutkimukseen perustuvalla virkavalmistelulla on ollut valmistelurauha. Virkavalmistelu on pystynyt ottamaan tueksi ja hyödyksi laajojen sidosryhmien, kuten lapsi- ja perhejärjestöjen sekä työmarkkinajärjestöjen, osaamisen. Tämän jälkeen poliittinen päätöksenteko on kyennyt arvopohjaiseen linjanvetoon, mikä sen tehtävänä onkin.
Riittävästi ei tällä hetkellä tunnisteta, että eduskunnassa toimivien puolueiden sisäinen valmistelu on kaikkien puolueiden osalta ohutta ja heikentynyt menneiden vuosikymmenten aikana. Painopisteen siirtyminen päiväkohtaiseen eduskuntaryhmien linjailuun on siirtymässä valtioneuvoston arkeen. Kehitys ei ole hyvä. Virkavalmistelun pitää tehdä työnsä, sen jälkeen on päätöksentekijöiden vuoro.
Mutta virkavalmistelun ja asiantuntijoidenkin on otettava opiksi. Niiden on viestitettävä enemmän puolueille toimialan ajankohtaisesta tutkimuksesta, kehittämisestä ja tarpeista. Virkavalmistelun ja poliittisen prosessin työnjaon on oltava selkeä, muttei vastakkainen.
Strategisempi hallitusohjelma, jota täsmennetään toimintasuunnitelmalla voi olla askel parempaan. Tässä onnistutaan vain, mikäli virkavalmistelu ehtii ja kykenee tekemään muun muassa lapsi- ja perheasioissa syvällistä vaikutusarviointia sekä väestöön että talouteen liittyen. Muun muassa valtiovarainministeriön valmisteluresurssia on lisättävä. Kyllä, lisättävä. Tarvetta olisi luoda vahvempi mekanismi, jossa valtiovarainministeriö on substanssiministeriöiden tukena budjettivaikutusten arvioinnissa. Kuntien ja valtion taloutta ei voida tarkastella erikseen, ne ovat kokonaisuus. Säästö valtion budjetissa ei saa tarkoittaa konkurssia kunnissa.
Tulevan hallituskauden säästötarve valtion budjetista on lähempänä 10 miljardia euroa kuin esimerkiksi kahta. Tällöin on parempi pysyä uskottavasti hallitusohjelmaan kirjatussa. Lopultahan pääministeri Kataisenkin hallitusohjelman 22.6.2011 kirjaus toteutui: ”Päivähoito säilyy subjektiivisena oikeutena.”
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
