Köyhyys aiheuttaa monelle lapselle ulkopuolisuutta ja pahaa mieltä

Ylitarkastaja Terhi Tuukkanen, lapsiasiavaltuutetun toimisto

Köyhyys koskettaa Suomessa monia ja yhä kasvavaa joukkoa lapsia. Köyhissä lapsiperheissä eläviä lapsia on tutkimusten mukaan maassamme yli 100 000, mikä on reilu kymmenen prosenttia kaikista lapsista (Salmi, Närvi & Lammi-Taskula 2016). Lukujen valossa lapsiköyhyys näyttäytyy yhteiskunnallisena ilmiönä, mutta on hyvä muistaa, että köyhyys koskettaa näiden lasten jokapäiväistä elämää. Köyhyys aiheuttaa lapsille monenlaista pahoinvointia, kuten ulkopuolisuutta ja pahaa mieltä.

Lasten näkemyksiä köyhyydestä on Suomessa tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi Hakovirran ja Kallion (2014) mukaan lapset havaitsevat taloudellisten resurssien eroja arjessaan ja jo melko pienillä lapsilla on jonkinlaisia mielikuvia ja käsityksiä siitä, minkälaisia köyhät ja rikkaat ihmiset ovat. Lasten arjessa köyhyys näkyy esimerkiksi kuluttamismahdollisuuksina. Köyhempien lasten tavarat ovat malleiltaan vanhoja, toisten käyttämiä ja rikkinäisiä, ja vaatteet on hankittu kirpputoreilta tai tavarataloista (Hakovirta & Kallio 2014). Pelastakaa Lapset ry:n tekemän Lapsen ääni 2015 -raportin mukaan lasten eriarvoistuminen näkyy myös vapaa-ajan mahdollisuuksien kaventumisena: vähävaraisten perheiden lapsista 71 prosenttia on joutunut jäämään pois harrastuksista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi.

Ruckensteinin (2013) mukaan lasten erilaiset kulutusmahdollisuudet tuottavat eriarvoisuutta, joka voi määrittää lapsen sosiaalista asemaa ja osallisuutta. Kulutus on edellytys erilaisiin yhteisöihin ja porukoihin kuulumiselle, mikä tulee esille lasten tärkeissä vertaisryhmissä ja kaverisuhteissa (Hakovirta & Rantalaiho 2012). Lapset pyrkivät varmistamaan kuulumisensa johonkin yhteisöön, ja kulutustavarat ovat tärkeitä neuvoteltaessa esimerkiksi siitä, pääsevätkö lapset mukaan leikkeihin vai eivät. Taloudellisen eriarvoisuuden seuraus on usein kiusaaminen, mikä ilmenee eri tavoin syrjimisenä ja ryhmästä ulos sulkemisena. (Ruckenstein 2013.) Lapsen ääni 2015 -tutkimuksen mukaan yli puolet lapsista on joutunut kiusatuksi köyhyyden vuoksi.

Lapset liittävät köyhyyteen myös yhteiskunnallista stigmaa. Hakovirran ja Rantalaihon (2012) mukaan lasten olemuksen ja luonteen ajatellaan viestivän lasten välisistä taloudellisten resurssien eroista. Köyhään lapseen yhdistetään esimerkiksi nöyryys ja heidät kuvataan usein passiivisina, kun taas rikkaat lapset kuvataan ulospäin suuntautuvina ja itsetunnoltaan vahvoina, mutta usein myös itsekkäinä ja jopa ilkeinä. Lasten käsitykset köyhyydestä ja köyhistä ihmisistä voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten he kohtelevat huono-osaisia (Hakovirta & Kallio 2014). Siksi köyhyydestä ja sen syistä tulisi keskustella enemmän lasten kanssa.

Lapsen kokema köyhyys on aina moniulotteinen kokonaisuus. Köyhyys ei tarkoita ainoastaan rahan, ruoan tai vaatteiden puuttumista, vaan se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti, myös psyykkisesti ja sosiaalisesti, lapsen hyvinvointiin. Esimerkiksi Lapsen ääni 2015 -raportin mukaan köyhyys rajoittaa harrastamista ja vapaa-aikaa, kaventaa tulevaisuuden mahdollisuuksia, vaikuttaa kaveri- ja perhesuhteisiin sekä käsitykseen itsestä suhteessa muihin. Se vaikuttaa myös lasten kokemukseen osallisuudesta. Köyhillä lapsilla on muita lapsia enemmän kokemuksia siitä, ettei heitä kuulla ja että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa koulussa, harrastuksissa ja lähiympäristössä. On erityisen huolestuttavaa, että jo pienilläkin lapsilla on kokemuksia taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksista kuulluksi ja nähdyksi tulemiseen, jonka pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus.

Lapsiköyhyys on Suomessa vakava ja kasvava ongelma, johon päättäjien tulisi puuttua. Tärkeä työkalu lapsiköyhyyden ehkäisemisessä on lapsivaikutusten arviointi. Se tarkoittaa sitä, että päättäjien tulisi arvioida päätösten vaikutuksia lapsiin esimerkiksi eriarvoistumisen näkökulmasta: mitä päätös merkitsee erilaisten lasten ja lapsiperheiden ja heidän taloutensa kannalta? Arviointia tehdessä tai ylipäätään lapsiköyhyydestä puhuttaessa tulisi varoa leimaamasta köyhissä olosuhteissa eläviä lapsia. Taloudellisten resurssien puutteesta huolimatta moni lapsi elää onnellista elämää. Keinoja köyhyyteen puuttumiseksi on olemassa. Siksi on väärin, jos yhteiskunnassa ei puututa ilmiöön, joka aiheuttaa monelle lapselle jokapäiväistä pahaa mieltä ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan jo elämän alkutaipaleella.

Lähteet

Entten tentten pelistä pois! Lapsen ääni 2015 -raportti lasten kokemuksista köyhyydestä ja osallisuudesta. Helsinki: Pelastakaa Lapset. Saatavilla osoitteessa https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/frantic/pelastakaalapset/2015/10/13132140/Lapsen-%C3%A4%C3%A4ni-raportti-SUOMI.pdf. Viitattu 14.3.2017.
Hakovirta, M. & Kallio, J. 2014. Lasten käsityksiä köyhyydestä ja köyhyyden syistä. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2). 152–162.
Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. 2012. Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Helsinki: Kela.
Ruckenstein, M. 2013. Lapsuus ja talous. Helsinki: Gaudeamus.
Salmi, M., Närvi, J. & Lammi-Taskula, J. 2016. Köyhyys, toimeentulokokemukset ja hyvinvointi lapsiperheissä. Teoksessa S. Karvonen & M. Salmi (toim.) Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 13–44.

Historiattomat

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

Viime syksynä käynnistyi lukion tuntijakokokeilu, jossa on mukana 28 lukiota. Näissä lukioissa opiskelijan on mahdollista kirjoittaa ylioppilaaksi opiskelematta riviäkään historiaa.

Tein työni merkeissä vierailun Puolaan joulukuussa. Luennoin yliopistolla suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöistä. Puhuin sivistyksestä ja luottamuksesta.

Puolassa oli suurta huolta. Lech Walesaa puhdistetaan pois koulujen historian kirjoista. Lukiolaiset pelkäsivät kiristynyttä ilmapiiriä, kiusaamista ja vihapuhetta. Vierailua edeltävänä yönä maan parlamentti oli tehnyt laajan koulureformin, joka käytännössä palautti Puolan koulutusjärjestelmän 1990-luvun lopun onnistuneita uudistuksia edeltävään aikaan. Kirkon edustajien häpeä oli suuri, kun kysyin hallituksen toimista julistaa Jeesus Puolan kuninkaaksi.

Samaan aikaan Suomessa hallitus on päättänyt kokeilusta, jolla poistetaan historian opintojen pakollisuus lukiosta. Ammatillisella puolella nuorten tarvetta yleissivistäville aineille on aliarvioitu aina.

Se, mistä ystävät Puolassa taistelevat, siitä me suomalaiset luovumme kokeilukulttuurin nimissä.

Suunta on käsittämätön. Opettajakunnasta, jonka kannat tuntijakokokeilun osalta ymmärrettävästi jakaantuvat, valinnaisuutta on perusteltu lahjakkaiden opiskelijoiden tukemisella. Nuorten motivaatiota opintoihin ajatellaan lisättävän, kun he voivat valita opinnot kiinnostuksensa pohjalta.

Motivaatio ei synny siitä, että kaikki on mukavaa ja kivaa. Monessa asiassa vallalla tuntuu olevan lyhyen aikavälin nopea hyöty. Tunnen lapset ja nuoret, siksi en yliarvioi heidän kykyään valita elämänsä kannalta tärkeät oppiaineet kovin varhain. Onko tällainen jopa yhteiskunnan suunnalta heitteillejättöä, joka jälleen vain korostaa lapsen kotitaustan merkitystä oppiainevalintoja tehtäessä?

Historiattomat ovat tuomittuja kulkemaan omakohtaisesti ihmiskunnan julmimmat tiet – uudestaan ja uudestaan. Päättäjät eivät tunnu käsittävän, että Suomessa nuorten keskuudessa ääriajattelu on saanut viime vuosina uhkaavaa kasvualustaa. Suomen maahanmuuttajakriittiset nuoret suhtautuvat väkivallan käyttöön kaikkein vähiten kielteisesti verrattuna muihin oppilasryhmiin sekä Suomessa että Euroopassa.

Lapset ja nuoret on kohdattava. Heidät on haastattava älyllä ja sivistyksellä. Heidän eteensä on tuotava historian tosikertomukset rotuvihasta ja etnisistä puhdistuksista. Ääriliikkeiden vaikutukset yhteiskuntien kehitykseen on läpivalaistava. Keskitysleirit on tiedettävä.

Luotan lapsiin ja nuoriin. Heidät on haastettava, heitä ei saa päästää helpolla. On lapsen ja nuoren arvostamista ja hänestä välittämistä, kun laitamme hänet pohtimaan pedagogin kanssa omia ja ihmiskunnan arvoja. Se on kasvatusta. Kotien vastuulle tätä ei sivistysvaltio voi yksistään jättää.

Tarvitsemme sivistyskoulun, joka ulottuu pedagogisesta varhaiskasvatuksesta toisen asteen opintoihin asti. Tässä koulussa akateemiset tiedot ja taidot yhdistyvät osallisuuteen koulussa ja yhteiskunnassa. Olen hyvin luottavainen, että tässä voimme onnistua. Opetushallituksen uusi pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen on viisas uudistaja.

Sivistyksen lippu, se pitäisi nostaa maasta. Historiattomien sukupolven ei saa antaa syntyä. Se on yhteiskuntarauhan kannalta kohtalokasta.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehdessä 2.3.2017.