12. helmikuuta 2016

Sosiaalinen media

Mihin ja miksi käytän somea?

Sosiaalista mediaa käytän muiden ihmisten yhteydenpitoon, vaikka kaukana asuvan kaverini kanssa keskustelemiseen. On kiva nähdä, mitä toinen tekee, mitä mieltä joku on asiasta, jne. Somen ansiosta voi jakaa mm. ulkomaanmatkan fiilikset ja kokemukset muille ja odottaa, kuinka moni tykkää kuvista tai tilapäivityksistä, tuleeko kommentteja kavereilta ja millaisia mielipiteitä jokin aihe herättää.

Mitä hyötyä ja haittaa sosiaalisessa mediassa on?

Somen ansiosta voi esimerkiksi vaikuttaa muihin ihmisiin tai yhteiskunnan epäkohtiin, ilmoittaa tärkeistä asioista eteenpäin, kirjoittaa mm. mielipidetekstejä, tarinoita, blogata, tubettaa ja paljon muuta mukavaa.

Sosiaalisessa mediassa voi myös joutua kiusatuksi, joutua huonoille sivustoille, haukkua toisia anonyyminä tai nimimerkin kanssa, julkaista jotain materiaalia, jota katuu myöhemmin ja hakkeroitua toisten tileille.

Muutamat somepalvelut, joita tykkään käyttää ja joissa käyn lähes päivittäin:

Facebook

”Facea” käytän ”muuten vaan” eli en ole hirveän aktiivinen päivittämään tilaani, paitsi jos on jotain tärkeää tai mukavaa kerrottavaa. Enimmäkseen tykkäilen ja luen muiden päivityksiä. Aluksi kun liityin faceen, se oli tosi uutta ja siistiä, mutta kun on ”tottunut” Facebookiin, pakko myöntää, että Facebook on alkanut menettää hohtonsa, vaikka se on edelleen yksi suosituimmista palveluista.

Instagram

”Instassa” seuraan kavereita ja minua kiinnostavia henkilöitä ja tykkään heidän kuvista ja videoista. Instagramia päivittelen useammin, laitan kuvia omalle tililleni silloin kun haluan.

Snapchat

”Snäppiä” käytän kaikkein eniten, lähetän kuvia ja videoita kavereilleni. Snapchatissa on se hyvä puoli, että kuvan pystyy muut näkemään vain kerran ja sitten kuvaa ei näe enää uudestaan, ellei itse tallenna kuvaa tai laita sitä mydayhyn, jossa kuva näkyy vuorokauden ajan. Ainoa haitta on se, että joku voi ottaa screenshotin ilman lupaa, mutta siitä tulee onneksi ilmoitus kuvan ”omistajalle”.

WhatsApp

”Wappia” käytän viestittelyyn niiden kanssa, joilla on puhelinnumeroni. Se on paljon halvempi kuin yksittäisen viestin lähettäminen.

Somemaailma ei kuitenkaan korvaa oikeaa elämää eikä ole pakopaikka todellisuudesta.

Helmi Sevón

TET-harjoittelija, 8. luokka

3. helmikuuta 2016

Nauraako Göran meille?

Vuonna 1969 Suomeen syntyi edellisen kerran riittävästi vauvoja. Sen jälkeen ei.

Vuosia olemme tienneet, että väestörakenteemme on vinoutunut. Meidän olisi välttämätöntä saada maahan lisää kansalaisia – perheitä, lapsia, tulevia yrittäjiä, työntekijöitä. Suomen rakentajia.

Viime keväänä osallistuin keskusteluun, jossa Ruotsin politiikan ytimistä ihmeteltiin Suomen valitsemaa linjaa eli passiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä ei ollut nykyhallituksen kritiikki, sillä se ei ollut vielä virassa. Kyse oli pidemmästä linjasta. Kritisoija oli Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson.

Ruotsin tie on ollut toinen. Maasta on haluttu houkutteleva maahanmuuttajille. Ruotsi ei ole stagnaatiossa, Suomi on. Ruotsin talous kasvaa, Suomen ei.

Suomi ei selviä ilman maahanmuuton voimakasta lisäämistä. Työllisten määrän tulisi kasvaa kestävyysvajeesta johtuen noin 200 000. Rekisteriaineistoihin pohjaten voidaan arvioida, että työttömistä vain alle 100 000 kuuluu potentiaalisesti työllistyviin.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa arviolta 300 000 hengellä vuoteen 2025 mennessä. Työikäisen väestön määrä taas laskee noin 90 000 hengellä. Huoltosuhteemme on lievästi sanottuna ongelmallinen.

Suomella on oikeastaan jäljellä vain yksi vaihtoehto. Lisätä voimakkaasti maahanmuuttoa ja tätä kautta saada työllisten määrän lisäys tarvittavaan 200 000 henkeen.

Mitä on Suomella vaakakupissa?

Joko valitsemme talouskasvun ja työvoimapotentiaalin tai nyt alkaneen pitkän taantuman ja suoranaisen pysähtyneisyyden, stagnaation tilan. Suomi, Euroopan Japani?

Tämän hetken pakolaistilanne on ollut tarpeellinen herätys. Ensiksikin se on muistutus, mitkä ovat seuraukset keskinäisriippuvuuden maailmassa, kun epäonnistumme katastrofaalisesti takaamaan ihmisille turvalliset elinolot ja kun emme suhtaudu ympäristöpolitiikkaan riittävän vakavasti – kuolemanvakavasti. Nykyinen pakolaisaalto on pientä siihen verrattuna, mitä on luvassa, kun ihmiset lähtevät liikkeelle veden ja elinkelpoisen maaperän vähyyden takia.

Vielä ehdimme, mutta pitkään emme. Euroopan on otettava voimakkaampi rooli YK:n kehittämisessä sekä globaalissa kehitys- ja ympäristöpolitiikassa.

Suomeen tuli 3024 alaikäistä turvapaikanhakijaa yksin vuonna 2015. Eli lasta. Yksin. Edellisinä vuosina heitä on ollut muutamia satoja. Alaikäisyksiköitä oli vuoden 2014 lopulla 8, vuoden 2015 lopulla alaikäisyksiköitä oli 68.

Mitä luvut kertovat? Ne kertovat pitkälti siitä, että vuoden sisällä Suomeen saapui edellisiin vuosiin verrattuna paljon pakolaisia. Mutta ne kertovat myös siitä, että Suomelle on annettu mahdollisuus kääntää kerralla ongelmallista huoltosuhdettamme parempaan. Suomella on sauma, jos se osaa sen käyttää.

Jokaisen Suomesta turvapaikkaa hakevan kohdalla kyse on ihmisestä, jolla on perus- ja ihmisoikeudet. Lasten kohdalla vieraillessani vastaanottokeskuksissa ja alaikäisyksiköissä olen joutunut toteamaan puutteita lasten oikeuksien toteutumisessa. Toisaalta olen saanut havaita, miten sitoutuneesti ammattilaiset ja vapaaehtoiset ovat olleet valmiita tekemään työtä turvapaikanhakijoiden tukena.

Annoin lokakuun alussa hallitukselle arvion ja seitsemän toimenpide-esitystä yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijalasten asemasta. Huomioni kiinnittyi erityisesti vastaanottoprosessin hoitamisen kaoottisuuteen. Myöhemmin Tornion järjestelykeskus on saanut asioihin ryhtiä. Vaarana syksyllä oli lasten katoamiset, kun lapsia liikkui ilman määränpäätä satunnaisesti ohjattuina eri puolilla Suomea. Raportoin hallitukselle seuraavasti:

”Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan Suomi ei ole pystynyt vastaamaan riittävällä tavalla loppukesän ja syksyn aikana yksin maahan tulleiden lasten vastaanottamiseen. Järjestöjen vastuulle on jäänyt ilman toimeksiantosopimuksia ja selkeitä ohjeita lasten vastaanottaminen muun muassa rautatieasemilla ja ohjaaminen rekisteröitymään vastaanottojärjestelmään. Vastaanottoprosessissa on ollut puutteita. Maahanmuuttovirasto on toiminut ripeästi majoituskapasiteetin lisäämiseksi.”

Ruotsiin tuli vuonna 2013 noin 4000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa. Näistä lapsista katosi 347. Suomeen on viime vuosina tullut 100-200 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa. Vuonna 2013 näistä katosi 10. Yksin maahan tulevien lasten määrät ovat lisääntyneet huomattavasti, joten riski, että lapsia katoaa entistä enemmän, kasvaa. Vuonna 2014 Ruotsiin tuli noin 7000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa.

Lasten vastaanottaminen ja rekisteröityminen turvapaikanhakijoiksi ovat tärkeitä vaiheita, joiden avulla voidaan varmistaa lasten turvallisuus mahdollisimman hyvin. Ongelmia on ilmennyt valitettavalla tavalla lapsille määrättävien edustajien määrässä ja laadussa.

Jokainen yksin maahan tullut alaikäinen turvapaikanhakija saa edustajan, jonka tehtävänä on valvoa lapsen edun toteutumista. Edustajien tarve on edelleen suuri. Edustajien koulutus on ollut heikkoa. Yhdellä edustajalla on voinut olla jopa 50 lasta. Ei lainkaan tyydyttävä tilanne.

Suomen osalta ei voida kuitenkaan puhua kriisistä. Pystymme kotouttamaan jokaisen täällä olevan lapsen, mikäli vain haluamme.

Syyskuussa esitin hallitukselle, että se käynnistäisi valmistelun perhe- eli yksityismajoituksen mahdollistamiseksi. Toisin sanoen lastensuojelun sijaishuollon tapaan perhe voisi ottaa lapsen vastaan ja pitää hänestä huolta. Tästä toivoin maksettavan korvauksen. Maahanmuuttovirastossa asiaa pidettiin sinänsä mahdollisena, mutta hallituksen suunnalla valmistelu ei ole edennyt.

Haluamme laitostaa, emme kotouttaa. Tosiasiahan on, että Suomi on epäonnistunut kotouttamisessa. Kouluterveyskyselyt antavat karun kuvan ensimmäinen polven maahanmuuttajalasten hyvinvoinnista ja koulukokemuksista. Kiusaamista, yksinäisyyttä, väkivaltaa, uhan tunnetta.

Kouluterveyskysely tuotti vuonna 2013 ensimmäistä kertaa Suomessa laajamittaista ja kattavaa tietoa maahanmuuttajataustaisten lasten (8. ja 9. luokkien oppilaiden) terveydestä ja hyvinvoinnista. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat kokevat fyysistä uhkaa yleisemmin kuin muut. Fyysisellä uhalla tarkoitetaan, että lapselta oli varastettu tai yritetty varastaa jotain käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä, häntä oli uhattu vahingoittaa fyysisesti tai hänen kimppuunsa oli käyty. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 42 prosenttia oli kokenut fyysistä uhkaa viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat kokevat eniten seksuaalista väkivaltaa, millä tarkoitetaan vastentahtoista intiimiä koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista tai maksun tarjoamista seksistä. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 32 prosenttia ja tytöistä 28 prosenttia oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Ensimmäisen polven maahanmuuttajalapset kokevat koulun työilmapiirin heikommaksi kuin muut. Ensimmäisen polven pojista 45 prosenttia ja tytöistä 36 prosenttia kokee ongelmia työilmapiirissä. Huumekokeilut olivat yleisimpiä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla. Heistä 37 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus laittomia huumeita. Valtaväestön pojista 9 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus huumeita. Humalajuominen on yleisintä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla. Heistä 31 prosenttia joi itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa, kun vastaava osuus muista pojista oli 11–15 prosenttia.

Ensimmäisen polven maahanmuuttajalapset arvioivat kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn vaikeammaksi kuin muut lapset. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajapojista 23 prosenttia ja tytöistä 21 prosenttia arvioi kouluterveydenhoitajalle pääsyn vaikeaksi. Vastaava osuus valtaväestön tytöistä oli 15 prosenttia ja pojista 10 prosenttia.

Näihin lukuihin on herättävä. Huoltosuhde ei oikene, jos lapsuus on tuskaa ja selviämistä – ei vahvuuksien löytämistä, kasvamista ja oppimista.

Alaikäisyksiköissä olen nähnyt, kuinka Suomeen tullut lapsi oppii ajamaan polkupyörää. Olen nähnyt, kun lapsi oppii nopeasti suomen tai ruotsin kielen.

Samaan aikaan Suomi ei valtiona ole oppinut näkemään, mikä potentiaali näissä lapsissa on. Jos joku minulle muuta väittää, tapitan häntä kohtuullisen pitkään silmiin. Oletko tosissasi?

Yhdessä alaikäisyksikössä vierailtuani annoin jokaiselle siellä olleelle lapselle päiväkirjan. Moni heistä toivoi voivansa kirjoittaa työstä ja toimeentulosta. Tulevaisuudesta. Näillä lapsilla on näyttämisen halua ja tahtoa. Tietysti kipeitäkin asioita.

Yksi lapsukainen puhui sujuvasti espanjaa ja englantia, kuuden kuukauden jälkeen jo kohtuullisesti suomea. Näitäkö me käännytämme rajoiltamme? Hekö ovat ongelma?

En halua, että Göran Persson voisi nauraa meille. Suomen on oltava Pohjoismaiden paras esimerkki kotouttamisesta ja huoltosuhteen kääntämisestä kestäväksi. Se riittää, koska tuolloin olemme maailman paras. Tällä tiellä emme vielä ole.

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Lähteitä:
Gissler, Mika & Pyykkönen, Jussi: Työllisyystavoitteet eivät ole realistisia ilman maahanmuuton tuntuvaa lisäämistä. Yhteiskuntapolitiikka 3/2015, s. 278-282.


Kirjoitus julkaistaan Nuorten Kotkien Keskusliiton Kotkaviesti-lehdessä 1/2016.

2. helmikuuta 2016

Уполномоченный по правам ребенка Финляндии: Защита детей осуществляется не в Инстаграме

Уполномоченный по правам ребенка Туомас Курттила подчеркивает, что в Финляндии защита детей осуществляется во имя благополучия ребенка. В случае если в Финляндии клиент органов защиты детей недоволен с действиями этих органов, он может обратиться за помощью, например, к уполномоченному по вопросам социальной защиты своего муниципалитета, задача которого – обеспечивать продвижение и реализацию прав клиента. Основополагающим фактором является то, что за защиту детей отвечают эксперты, имеющие надлежащие образование и навыки.

– По моим оценкам, многостороннее сотрудничество в вопросах, связанных с детьми, усиливается. Между органами власти имеются тесные связи, в основе которых лежит деятельность экспертов защиты детей. Меня удивляет, что в средствах массовой информации упорно освещаются конкретные ситуации конкретных детей. Это ставит под угрозу рост и развитие ребенка и оказывает стресс на всю семью. Такая деятельность – безответственна и лишена профессионализма. Защита детей осуществляется не в Инстаграме, отмечает Курттила.

В Финляндии национальность ребенка не имеет значения при решении об установлении замещающей опеки над ним. В 2015 году Совет Европы рассмотрел подготовленный депутатом Государственной Думы Ольгой Борзовой компетентный и основательный отчет, в котором она собрала более чем двухлетние данные о почти 30 странах-членах Совета Европы. В рамках этой работы Ольга Борзова посетила также Финляндию.

В своем отчете Ольга Борзова констатирует, что на основе собеседований с финскими экспертами она убедилась в том, что семьи-иммигранты не являются "бельмом на глазу" у органов социальной защиты. Зато количество установления замещающей опеки над детьми из семей с низким социально-экономическим положением или только с одним родителем в Финляндии выше, чем в среднем по всем семьям.

Уполномоченный по правам ребенка Российской Федерации сегодня обсуждал в своем Инстаграм-аккаунте случай с конкретным ребенком в Финляндии.

Реальные истории о защите детей в Финляндии: www.lastensuojelu.info/ru/

Lapsiasiavaltuutettu: Lastensuojelua ei tehdä Instagramilla

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila korostaa, että lastensuojelu toimii Suomessa lapsen parhaaksi. Mikäli asiakas ei ole Suomessa tyytyväinen lastensuojeluun, häntä auttaa esimerkiksi jokaisessa kunnassa toimiva sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on toimia asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Oleellista on, että lastensuojelusta vastaavat hyvin koulutetut ja osaavat ammattilaiset.

- Arvioni mukaan monenkeskinen yhteistyö lapsiasioissa on vahvistumaan päin. Viranomaisten väliset yhteydet ovat tiiviit ja ne perustuvat lastensuojelussa asiantuntijoiden toimintaan. Pidän erikoisena, että tiedotusvälineisiin tuodaan voimallisesti yksittäisten lasten tilanteita. Tämä vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä sekä luo painetta koko perheelle. Tällainen toiminta on vastuutonta ja epäammattimaista. Lastensuojelua ei tehdä Instagram-tilillä, toteaa Kurttila.

Suomessa lapsen huostaanotossa lapsen etnisellä taustalla ei ole merkitystä. Vuonna 2015 Euroopan Neuvosto käsitteli kansanedustaja Olga Borzovan asiantuntevan ja perusteellisesti valmistellun raportin, johon hän keräsi selvitystään varten yli kahden vuoden ajan tietoja lähes kolmestakymmenestä Euroopan neuvoston jäsenmaasta. Osana työtään Borzova vieraili myös Suomessa.

Borzova toteaa raportissaan vakuuttuneensa asiantuntijakuulemisten perusteella siitä, etteivät maahanmuuttajaperheet ole sosiaaliviranomaisten silmätikkuina. Sen sijaan huostaanottoja tehdään Suomessa suhteessa enemmän perheistä, joiden sosioekonominen asema on heikko tai joissa on vain yksi vanhempi.

Venäjän lapsiasiavaltuutettu on käsitellyt tänään Instagram-tilillään yksittäistä lastensuojelutapausta Suomesta.

Tositarinoita Suomen lastensuojelusta venäjäksi: www.lastensuojelu.info/ru/