Lapset ja SOME

Sosiaalisen median riskit lapsille ovat viime aikoina olleet jälleen uutisissa. Erityisesti Periscope-suoratoistopalvelu on aiheuttanut keskustelua, sillä osa lapsista ja nuorista on kokenut siellä kiusaamista ja häirintää. Periscopen ajatus on, että käyttäjä lähettää puhelimellaan suoraa videokuvaa, jota kuka tahansa voi seurata ja kommentoida. Periaatteeltaan Periscope ei ole aiempiin sosiaalisen median palveluihin tai sovelluksiin nähden mitenkään erityinen. Aiemminkin lapset ovat julkaisseet videoitaan ja kuviaan sosiaalisessa mediassa. Uusia sosiaalisen median palveluja ja sovelluksia tulee jatkuvasti. Siksi haasteena on aikuisten näkökulmasta pysyä kärryillä siitä, missä lapset ovat sosiaalisessa mediassa ja mitä he siellä kohtaavat.

Julkista keskustelua lasten sosiaalisen median käyttöön liittyen leimaa huolipuhe. Erityisesti vanhemmat ovat huolissaan lasten toiminnasta sosiaalisessa mediassa. Otsikoihin nousevat usein kaikkein pahimmat uhkakuvat. Lasten verkkoympäristöjen käyttöä käsittelevän väitöstutkimukseni mukaan lapset näkevät itsensä kuitenkin enemmän toimijoina kuin uhreina verkkoympäristöissä: siellä voi viettää aikaa ja jutella kavereiden kanssa, leikkiä ja pelata. Olisi hyvä muistaa, että kaikella on aina hyvätkin puolensa, eikä sosiaalinen media ole mustavalkoisesti hyvä tai paha. Mahdollisuudet ja riskit kulkevat käsi kädessä.

Sosiaalinen media on tärkeä osa lasten elämää: sitä voisi nykyisin kutsua lasten leikkipaikaksi. Siinä missä ennen lapset leikkivät polttopalloa ja kirkonrottaa tai nuoret lähtivät hengailemaan kylille, tapaavat he nykyisin kavereitaan verkon kautta. Väitöstutkimukseni mukaan verkon tärkein ominaisuus lapsille on juuri sosiaalisuus. Kyse on lapsen perustarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sosiaalinen media tarjoaa lapselle yleisön, jonka edessä hän voi peilata itseään, saada huomiota ja kehittää omaa identiteettiään.

Julkisena tilana sosiaalisella medialla, aivan kuten muillakin julkisilla paikoilla, on huonotkin puolensa. Keskeinen kysymys koskee lapsen yksityisyyden suojaa: osaavatko muut käyttäjät kunnioittaa sitä ja osaako lapsi itse suojella itseään? Entä ymmärtääkö lapsi tekojensa seuraukset? Keskustelussa huonoin vaihtoehto on lietsoa pelkoa ja kauhukuvia tai kieltää lapsilta sosiaalisen median käyttö. Sen sijaan aikuisten tulisi selvittää, mitä lasten käyttämissä sosiaalisen median palveluissa tapahtuu ja keskustella niiden käytöstä lasten kanssa. Pelisäännöt on hyvä sopia yhdessä lasten kanssa.

On hyvä muistaa, että jo nyt suurin osa lapsista tunnistaa netin riskejä ja osaa huomioida ne. Väitöstutkimukseni mukaan lapset ovat hyvin varovaisia netissä, eivätkä paljasta esimerkiksi henkilötietojaan. Suurin osa lapsista kertoi, että heidän vanhempansa tietävät, mitä he netissä tekevät. On kuitenkin aina pieni joukko lapsia, jotka eivät välttämättä tunnista omien tekojensa seurauksia. Näin on muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa. Näiden lasten valmiuksiin toimia sosiaalisessa mediassa tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Medialukutaito ja mediaosaaminen ovat kansalaisvalmiuksia, yksi tärkeä osa jokaisen kansalaisen perustaitoja ja turvallisuutta. Siksi on tärkeää, että mediaan suhtaudutaan kiinnostuneesti myös kouluissa ja siitä keskustellaan yhdessä oppilaiden kanssa. Medialukutaito on kirjattu nykyisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin varsin näkyvästi. Paljon on kuitenkin kouluissa parantamisen varaa siinä, miten esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödynnetään opetuksessa ja miten oppilaiden osallisuutta voitaisiin tukea koulussa ja luokassa sen avulla.

Kun puhutaan lasten sosiaalisen median käytöstä, äänessä ovat usein vanhemmat, toimittajat ja lasten parissa työskentelevät ammattilaiset. Keskusteluun olisi hyvä saada mukaan paitsi lapset itse, myös sosiaalisen median palveluiden kehittäjät. Olisi tarpeen käydä kansallisilla ja kansainvälisillä kentillä keskustelua siitä, millaisia asioita tulee huomioida, kun kehitetään palveluita lapsille ja miten tunnistetaan tietoturvatarpeet, jotka liittyvät erityisesti lapsiin. YK:n lapsen oikeuksien komiteallakin voisi lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanon valvojana olla asiaan sanottavaa. Kyse on lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta merkittävästä asiasta: miten taataan lapsille oikeus saada tietoa ja ilmaista itseään ja toisaalta heidän oikeutensa saada suojelua ja turvaa.

Eri osapuolten saaminen mukaan keskusteluun olisi erityisen tärkeää ja ajankohtaista nyt, kun EU:n tietosuojauudistusta valmistellaan. Osana uudistusta pohditaan, kielletäänkö sosiaalisen median käyttö alle 16-vuotiailta ilman vanhempien suostumusta. Parhaimmillaan uudistus voisi motivoida vanhempia tutustumaan paremmin lasten käyttämiin sosiaalisen median palveluihin. Toisaalta haasteena on se, että lapset ovat osanneet tähänkin saakka kiertää palveluiden ikärajoituksia. Pohjimmiltaan tässä pohdinnassa on kyse kasvatuksesta ja luottamuksesta lasten ja vanhempien välillä. Tarvitaan rakentavaa keskustelua eri osapuolten, lastenkin, kanssa.

Terhi Tuukkanen
Ylitarkastaja
Lapsiasiavaltuutetun toimisto

Lähde:
Tuukkanen, T. 2014. A Framework for Children’s Participation in Online Environments. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla osoitteessa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44765.

Kiitos Riihimäki!

Suomessa on käyty vilkasta keskustelua lapsen oikeudesta päivähoitoon (mm. Aamuposti 28.12.). Monissa kunnissa valtuustot ovat viime vuoden lopulla linjanneet osana talousarviotaan päivähoito-oikeuden laajuudesta ja henkilöstömitoituksesta.

Lapsiasiavaltuutettuna tehtäväni on arvioida, mikä on Suomessa lasten hyvinvoinnin tila ja miten lasten oikeudet maassamme toteutuvat.

Haluan kiittää Riihimäen kaupungin viisaita päätöksentekijöitä, jotka eivät tehneet heikennyksiä lapsen oikeuteen päivähoidon palveluihin ja päivähoidon henkilöstömitoitukseen.

Käydyssä keskustelussa on asettunut tarpeettomasti vastakkain kotikasvatus ja päivähoito. Valitettavaa on, että julkisessa keskustelussa elätetään myyttejä kasvatuksensa ulkoistavista vanhemmista, joiden lapset ovat päivät pitkät päivähoidossa. Kun tutkimustietoa väitteen perään on kysytty, sitä ei ole löytynyt.

Kokopäiväisessä päivähoidossa olevista lapsista noin 10 prosentilla vanhempi on kotona. Näistä lapsista valtaosalla on tarve kokopäiväiseen päivähoitoon muun muassa kehityksellisistä ja lastensuojelullisista syistä. Tästäkään huolimatta kotona olevien vanhempien lapset eivät ole pitkiä päiviä päivähoidossa, vaan noin 5-6 tuntia päivässä.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että laadukkaasta päivähoidosta hyötyvät eniten lapset, joilla on taustassa sosiaalisia riskitekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmat. Vieraskielisten lasten kannalta kotimaisen kielen oppiminen on ratkaisevan tärkeää jo ennen esikoulun alkua.

Kiitän Riihimäen kaupungin vastuullisesta linjasta. Se on linja, jonka taloustieteen tutkimus on todennut kansantalouden kannalta tuottavimmaksi. Kunnat, jotka etenevät maan hallituksen esityksen mukaisesti, ovat myös kuormittumassa päätöksiin liittyvän byrokratian kanssa.

Väärä säästö on huomisen velkaa. Päätökset, joissa lapsia asetetaan eri asemaan perhetaustan suhteen, ovat lyhytnäköisiä. Niihin ei Suomella ole varaa. Riihimäen tie on vastuullinen ja esimerkillinen. Se on lahja pienille lapsille.

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Kirjoitus julkaistu Aamuposti-lehdessä 5.1.2016.