Korkekouluharjoittelija Emmi Ronkainen, lapsiasiavaltuutetun toimisto
”Lakimiesharjoittelu lapsiasiavaltuutetun toimistossa, kuulostaa aika mielenkiintoiselta! Mutta mitä sie teet siellä?” Monen opiskelukaverini kysymys – paikallisella murteella tietysti – kun kerroin aloittavani syyskuun alussa harjoittelun lapsiasiavaltuutetun toimistossa. Prosessi harjoittelun osalta lähti käyntiin jo alkuvuodesta, jolloin lähetin hakemukseni kyseiseen harjoittelupaikkaan. Toukokuussa matkustin opiskelupaikkakunnaltani Rovaniemeltä Oulun kautta Helsinkiin haastattelua varten. Lentäminen tai junamatkustus Rovaniemeltä ei onnistunut keskellä työviikkoa aikataulullisista syistä, joten laukku olalle ja Oulun kautta lentäen Helsinkiin. Todellisuutta lakimiesharjoittelupaikkojen kilpailukentällä.
Tälle matkalle kuitenkin kannatti lähteä. Sain paikan, ja muutin elokuun lopulla Rovaniemeltä Helsinkiin. Tässä vaiheessa en osannut vielä kovinkaan perusteellisesti vastata opiskelukavereideni kysymyksiin harjoitteluni sisällöstä. Ensimmäisenä päivänä minua oli toimistolla vastassa Merike, toimiston lakimies. Katsoimme yhdessä hänen työtehtäviään sekä toimiston käytännön asioita. Pääsin ensimmäisenä päivänä tutustumaan myös lapsiasiavaltuutetun tehtäviin, kun kävimme Tuomaksen kanssa lounaalla ja hän kertoi omasta työnkuvastaan. Keskustelun aiheina olivat Tuomaksen työtehtävien lisäksi tuleva harjoitteluni, opiskelut ja molempien yhteydet kotipaikkakuntaani Kuusamoon.
Toinen ja ensimmäinen kokonainen viikko harjoittelussa alkoi perehdytyspäivällä Jyväskylässä. Tapasin toimiston muut työntekijät ja toimistolla toisena, viestinnän ja lasten osallisuuteen keskittyvänä harjoittelijana aloittaneen Saaran. Yhteisessä perehdytyspäivässä kävimme ohjaajiemme Meriken ja Terhin kanssa läpi lapsiasiavaltuutetun toimiston toimintasuunnitelmaa ja meidän harjoittelijoiden tehtäviä tulevan kolmen kuukauden aikana.
Harjoitteluni ensimmäisen kuukauden aikana pääsin lapsiasiavaltuutetun toimiston lisäksi tutustumaan muihin lapsioikeuden toimijoihin erilaisissa kokouksissa, työryhmissä ja seminaareissa. Heti syyskuun puolivälissä toimistomme oli mukana kuntamarkkinoilla, jossa tapasimme kuntapäättäjiä ympäri Suomen. Olin mukana kuuntelemassa asiantuntijoiden näkemyksiä lapsiasianeuvottelukunnan kokouksessa, HLBTI ja lapset -työryhmän kokouksessa sekä lapsen oikeuksien viestinnän ja kansainvälisen lapsipolitiikan työryhmän kokouksessa. Pääsin lapsioikeudellisten hankkeiden taustatyöhön kiinni niin Meriken mukana LASTA-hankkeen kuulemistilaisuudessa kuin itsekseni itsemääräämisoikeuslainsäädännön infotilaisuudessa. Olin mukana myös seminaarissa lapsiystävällisestä oikeudesta, jossa pääsin käytännössäkin harjoittelemaan lapsiystävällistä puhetta ja oivaltamaan lapsiystävällisen kommunikoinnin tärkeyttä. Myöhemmin samasta asiasta sain lisää koulutusta Mannerheimin lastensuojeluliiton seminaarissa lasten ja aikuisten välisestä hyvästä vuorovaikutuksesta.
Lapsiasiavaltuutetun toimisto järjesti myös oman koulutuspäivänsä hallinnolle. Koulutuksessa Merike piti esityksen lapsen oikeuksien sopimuksesta, Anne lapsivaikutusten arvioinnista säädösvalmistelussa ja Terhi lasten osallisuudesta ja kuulemisesta. Koulutuksen osallistujilta saatu palaute oli hyvää, ja itsekin opin koulutuksessa huomattavan paljon lisää toimistomme tärkeästä työstä. Koulutus toi asiat lähelle käytäntöä, joka on mielestäni oivaltamisen ja oppimisen kannalta aivan olennaista. Koulutuksesta oli itsellenikin suurta hyötyä myöhemmissä tehtävissäni harjoittelun aikana.
Lokakuussa tein erilaista taustaselvitystyötä toimistollemme mahdollisesti tulevista lausuntopyynnöistä liittyen lainsäädännön uudistuksiin ja muutoksiin, ja osallistuin muutamiin eduskunnan kirjaston järjestämiin koulutuksiin säädös- sekä YK-lähteiden etsinnästä ja käytöstä. Aloin myös valmistella toimistolta lähteviä lausuntoja Meriken apuna. Lopulta valmistelin lausuntoja itsenäisesti ja koin onnistumisen kokemuksia huomatessani, kuinka paljon olen tiedostamattanikin muutaman kuukauden aikana oppinut ja sisäistänyt lapsen oikeuksista kokonaisuutena.
Marraskuussa viimeistelimme Saaran kanssa yhteistä työtämme, jonka aloitimme oikeastaan jo syyskuun puolella. Meillä harjoittelijoilla oli yhteisenä tehtävänä suunnitella ja toteuttaa projekti, joka käsittelisi jollain tavalla lasten osallisuutta ja pitäisi sisällään konkreettisen kohtaamisen joidenkin lapsien tai lapsiryhmän kanssa. Projektimme aiheeksi valitsimme kouluterveydenhuollon ja lasten osallisuuden mukaisesti oppilaiden mielipiteet kouluterveydenhuollon palveluista. Kävimme vierailulla eräässä jyväskyläläisessä yläkoulussa ja ryhmätöiden avulla saimme arvokkaita mielipiteitä kouluterveydenhuollosta koulun kasiluokkalaisilta. Kouluvierailu oli yksi harjoittelun hienoimpia kokemuksia, koska pääsin varmasti parhaimmalla tavalla mukaan lapsen oikeuksiin käytännössä. Oppilailta tuli asiasta paljon mielipiteitä ja paljon sellaistakin, jota ei itse olisi osannut ajatella. Kokemusasiantuntijat kunniaan!
Marraskuulle ajoittui vielä Lapsibarometrin julkistamistilaisuus sekä lapsen oikeuksien päivän juhlavastaanotto. Lapsibarometrin loppuvaiheiden, tulosten julkistamisen seuraaminen sekä tutkimuksen oikeutetusti saanut mediahuomio jää isona osana mieleen harjoittelusta. Yksi kohokohdista oli myös lapsen oikeuksien päivän juhlavastaanotto Saariselällä Inarissa. Lapsiasiavaltuutetun toimisto järjesti juhlan alueen lapsille, joita olikin paikalla noin kaksisataa. Lapset kättelivät saapuessaan Tuomaksen kuin Linnan juhlissa presidentin konsanaan. Lapset olivat itse suunnitelleet juhlan ruokailun ja ohjelman, joten syystä tapahtuma olikin kokonaisuutena erinomaisen onnistunut. Saariselällä ehdimme tapaamaan myös saamelaiskäräjien edustajia ja saimme faktatietoa heidän ajankohtaisista asioistaan, jotka olivatkin äärimmäisen mielenkiintoisia.
Ennen harjoittelua minulla ei ollut lapsioikeudesta juurikaan kokemusta, koska puhtaan lapsioikeuden opetus yliopistossa on uutta, eikä lapsioikeuden opintojakso kuulu pakollisiin opintoihin. Lapsioikeus on perinteisesti liitetty vahvasti perheoikeuteen ja pakollisien kurssien tiimoilta ainoan ja - melko hennon - kosketuksen lapsioikeuteen olen saanut toisena opiskeluvuotenani suorittamalla perhe- ja jäämistöoikeuden opintojakson. Harjoittelu lapsiasiavaltuutetun toimistossa onkin tuonut minulle sekä hurjasti teoriatietoa että käytännön kokemusta lapsioikeuden kentältä. Harjoittelun aikaisista tehtävistäni kyselleille opiskelukavereilleni osaan nyt vastata ja suositella lapsiasiavaltuutetun harjoittelupaikkoja lämpimästi kaikille lapsioikeudesta kiinnostuneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti