Lapsiasiavaltuutetun Nuoret Neuvonantajat -ryhmä pääsi keskustelemaan suoraan valtakunnan huipulle 3.10.2014, kun he tapasivat tasavallan presidentti Sauli Niinistön. Tunnin pituisen tapaamisen aikana nuoret ehtivät kysyä presidentiltä monista heitä huolestuttavista asioista.
– Oli tosi mahtavaa tavata presidentti, odotin sitä tosi paljon. Yllätyin, että tapaaminen oli hirveän rento ja että meitä oikeasti kuunneltiin ja presidentti välitti siitä, mitä me puhuimme, Siiri Impiö Ranualta kuvailee.
– Presidentti suhtautui meihin todella ymmärtäväisesti. Tuli sellainen tunne, että hän kuunteli, halusi ymmärtää ja kyseli paljon. Tuntui että häntä oikeasti kiinnosti. Hän yritti parhaansa mukaan vastata kysymyksiimme ja neuvoa, Marjo-Reetta Kaul Tampereelta kertoo.
Nuorten Neuvonantajien ryhmään kuuluu 20 nuorta eri puolelta Suomea. Nuoret ovat iältään 15–20-vuotiaita ja heidän tehtävänsä on välittää nuorten näkemyksiä lapsiasiavaltuutetulle. Suurin osa ryhmän jäsenistä oli kirjoittanut etukäteen Niinistölle tiiviin kirjeen, jossa he kertoivat heitä huolestuttavista asioista. Tapaamisessa keskusteltiin kirjeiden pohjalta ja nuoret esittivät Niinistölle kysymyksiä asioiden hoitamisesta. Nuoret kertoivat ilahtuneina, että lähes kaikkien kirjeitä ja niiden aiheita ehdittiin käsitellä.
Nuoret puhuivat presidentti Niinistön kanssa tapaamisessa muun muassa nuorisotyöttömyydestä, koulukiusaamisesta, koulutuksesta, yksinäisyydestä, eriarvoistumisesta, nuorisostrategiasta, äänestysaktiivisuudesta ja hyvinvoinnista. Tapaamisessa olivat mukana myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja ylitarkastaja Jouko Laaksonen, joka ohjaa Nuorten Neuvonantajien toimintaa.
Katso video nuorten kommenteista tapaamisen jälkeen. Videolla nuoret kertovat myös asioista, joista he keskustelivat presidentin kanssa.
Kuvien copyright ©Tasavallan presidentin kanslia. Kuvien luvaton käyttö kielletty.
Katkelmia kirjeistä, jotka Nuoret Neuvonantajat kirjoittivat tasavallan presidentille:
Uuden Oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä samoille resursseille saattaa kohdistua isompi työmäärä. Uuden lain pitäisi vaikuttaa siihen, että kaikissa Suomen kouluissa oppilaat saisivat nyt tasa-arvoisesti palveluja yhtä nopeasti. Uusi laki korostaa erityisesti kouluyhteisöjen hyvinvoinnin työtä, mikä on minusta itse lähihoitajaopiskelijan näkökulmasta erittäin hieno juttu. Laki ei kuitenkaan takaa sitä, että työntekijöitä olisi riittävä määrä. Huoleni on se, että normaalia enemmän apua tarvitsevat nuoret ihmiset eivät välttämättä joka kunnassa saa tasa-arvoisesti keskusteluapua. Vaikka ensimmäisen ajan saisi nopeasti, tukea ei välttämättä saa riittävän pitkään.Juha Peltomaa, Jyväskylä
--
Jos työntekijää kiusataan työpaikalla, ei tämän tarvitse tulla töihin. Jos lasta tai nuorta kiusataan koulussa, on hänen pakko kuitenkin sinne mennä. Tämä itsessään ei olisi ongelma, jos kiusaamistapaukset edes hoidettaisiin kaikissa kouluissa tasavertaisesti. Työpaikalla kiusaamistapauksissa joku joutuu aina loppukädessä vastuuseen.
Oula Pohjanvaara, Espoo
--
Nuorten kuuleminen on sisällytettävä myös osaksi eduskunnan lainsäädäntötyötä. Esimerkiksi jos pohdimme kiusaamisen ennaltaehkäisyä, paras tapa lähestyä asiaa on nuorten näkökulma ja erityisesti kiusaamista kokeneiden nuorten kokemukset. Näin ollen emme hukkaa kokemusasiantuntijuutta, joka nuorissa piilee.
Santeri Lohi, Jyväskylä
--
Jatko-opintoihin liittyen minua mietityttää miten taataan, että viittomakieliset opiskelijat saavat laadukasta opiskelutulkkausta? Kelan järjestämän tulkkauksen laatu on vaihteleva, eikä aina ole edes tyydyttävää. Opiskelutukkeja on vaikea saada.
Eelis Seilola, Muurame (äidinkielenä viittomakieli)
--
Ensimmäinen ongelma on, että nuorten vaikuttamismahdollisuuksista ei "suuren yleisön" keskuudessa tiedetä. Tästä seuraa se, että vaikuttamiselimissä olevat paikat olevat usein vain pienen ryhmän hallinnassa. Ongelmana tällöin on, että päättäjäelimet saavat vain pienen ryhmän mielipiteitä erilaisista taustoista ja eri paikkakunnilta tulevien nuorten mielipiteiden sijaan.
Aatu Juovanen, Aura
--
Monet kaverinikin ovat kertoneet omista ystävistään jotka käyttävät päihteitä ja mitä heille on seurannut siitä. On järkyttävää huomata, kun aina vain nuoremmat käyttävät päihteitä ja sen myötä sitten tulee monenlaisia ongelmia jo yläasteiässä.
Siiri Impiö, Oulu
--
Omaa perhettä ei voi eikä pidä voida valita, sillä perhetausta ei saa vaikuttaa trendinomaisesti koko loppuelämään. Se ei saa vaikuttaa käytävään koulutukseen, työelämän kulkuun tai sosiaaliseen tai taloudelliseen asemaan tulevaisuudessa, sillä sukupolvia jatkuva sosiaalinen eriarvoistuminen on sekä inhimillisesti että kansallisesti kestämätöntä.
Markus Nieminen, Tampere
--
Nuorena olen sitä mieltä, että nuorten terveydenhuolto on parannettava sillä jotta voit päästä lääkärille joudut odottamaan 6kk ja voi venyä jopa vuoteen, joka mielestäni on vakavaa. Tämä tapahtuu pääasiallisesti kaupungeissa, mutta siellähän ihmiskeskittymät ovat.
Mariana Lavos Alves, Vääksy
--
Toivon todella, että korkeakoulujen hakijasuman purkamiseen löydetään järkeviä ja toimivia ratkaisuja. En sano, että ensikertalaiskiintiöt olisivat toimimattomia, mutta ajatustasolla siinä on havaittavissa intressiristiriitoja. Valmennuskurssit auttavat toki saamaan opiskelupaikan ensimmäisellä hakukerralla, mutta tällöin ahkerat ja lahjakkaat hakijat eivät voi kilpailla kursseilla valmennettujen kanssa. Kurssijärjestäjillä on kuitenkin monen vuoden kokemus kurssien järjestämisestä. Ratkaisuna voisi olla se, että kaikki hakijat otetaan sisään ja perusopintojen menestyksen perusteella suoritetaan karsinta. Esimerkiksi oikeustieteellisistä perusopinnoista ei varmasti olisi haittaa kenellekään.
Juha Rekola, Helsinki
--
Olen kuullut liian monen nuoren sanovan alkoholin olevan ainoa tie hetkeksi pois sosiaalisten tilanteiden peloista ja ulkonäköpaineista. Ongelmiin ei haeta ratkaisua puhumalla, koska läheisille ei välttämättä haluta puhua, ja kynnys koulupsykologin puheille on valtava, sillä moni pelkää saavansa hullun maineen. Kynnystä terapiakäynnille ei olisi, jos jokaiselle oppilaalle tulisi pakolliseksi yksi terapiakerta yläkoulun aikana. Jo yhdellä puhetuokiolla isoimmat ongelmat havaittaisiin ajoissa, eivätkä ne ehtisi paisua korjaamattomiksi. Kalliilta psykiatrisilta hoidoilta ja huostaanotoilta vältyttäisiin, jos panostettaisiin ongelmien ennaltaehkäisemiseen.
Iida Knaappila, Haapajärvi
--
Miksi opiskelupaikkoja on niin paljon suhteessa kyseisen alan työllisyystilanteeseen? Tietenkin talouden suhdannevaihtelut vaikuttavat tähän asiaan, mutta mielestäni koulujen tulisi päivittää sisäänottomäärät vastaamaan nykyistä työllisyystilannetta.
Mira Lindholm, Tampere
--
Minua mietityttää nuoren elämässä opintoihin ja työelämään pääseminen. Olen huolissani, että nuoria ei tueta tarpeeksi siinä, että he voisivat päästä haluamaansa koulutukseen ja tekemään työtä, joka todella kiinnostaisi. Nuoret tarvitsevat ohjausta löytämään omat kiinnostuksenkohteet ja sopivat tavoitteet sekä tukea saavuttamaan ne.
Marjo-Reetta Kaul, Tampere
--
Maastamme puuttuu koko valtionhallinnolle yhteinen ja nuorten elämän kannalta kokonaisvaltainen nuorisopoliittinen ohjelma. Tarvitsemme nuorisomme suhteen selkeää ja yhteistä tavoitteenasettelua, joka toimisi niin opetussuunnitelmien kuin muidenkin kehittämisohjelmien yhteisenä pohjana. Tällainen nuorisostrategia auttaisi yhteiskuntaamme keskittämään nuorisotyön voimavaroja strategisesti valittujen aiheiden ympärille sekä toisi johdonmukaisuutta nuorisoamme koskeviin tavoitteisiin.
Kimi Uosukainen, Lahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti