Jake juoksee junan perässä huutaen äitiä. Tämä loppukohtaus on piirtynyt monen mieliin Mikko Niskasen ohjaamasta Pojat-elokuvasta, joka tavoittaa hienosti varttuvan pojan epävarmuutta, kaipausta, itsensä etsimistä.
Moni poika on tänä päivänä kuin tuo sota-ajan Oulussa asuva Jake. Maailma odottaa pojiltamme kovin paljon, kovin varhain. Ei tyttöjen osalta ole helpompaa, mutta nopeammin kypsyvinä tytöt pärjäävät paremmin peruskoulun ollessa lopuillaan.
Ei olekaan ihme, että tyttöjen ja poikien oppimistuloksissa on huomattava ero. Vuonna 2012 pojista 18 prosenttia ja tytöistä 5 prosenttia suoriutui heikosti PISA-lukutaitotestissä. Ero tyttöjen ja poikien välillä on dramaattinen.
Karummaksi sävy muuttuu, kun totean, että joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea tasolla, jolla voisi jatkaa opintoja.
Jaken maailma oli eri sotien jälkeisessä Suomessa. Pulaa oli kaikesta ja ahdistus oli suurta, kun henkisesti rampautuneet isät palasivat kotirintamille. Joillakin sota ei päättynyt koskaan. Osa selvisi paremmin, toiset huonommin, mutta jokaisen kohdalla arvet jäivät. Puhumattomuutta, vimmaista työhön uppoutumista, perheen ja yhteiskunnan eteen ponnistelua. Uskoa ja tahtoa jälleenrakentaa Suomi ja siinä samalla oman perheen elämä.
Oli töitä. Toimettomana ei tarvinnut olla.
Tämän päivän pojista osalla on arvet osattomuudesta. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ajaudutaan, kun perusvalmiudet nyky-yhteiskunnassa toimimiseen on saamatta.
Ei kaikkien poikien tarvitse innostua koulusta. Mutta työstä pitää innostua jokaisen. Ennen tätä tarvitaan paljon rohkaisua, jokaisen lahjojen löytämistä.
Ja peruskouluihin tarvitaan enemmän miesopettajia. Kolme neljästä opettajasta on naisia. Suomalaiset opettajat ovat hyviä sukupuoleen katsomatta, eikä naisopettajasta ole poikaoppilaalle haittaa. Mutta silti liian yksipuolinen sukupuolirakenne on peruskoulun heikkous.
Opettajankoulutukseen tarvitaan mieskiintiöt. Kuuntelisin tässä professori Jouni Välijärveä Jyväskylästä.
Toisekseen oppivelvollisuus on ulotettava kattamaan toinen aste, sen sisällä oppisopimuskoulutuksesta on rakennettava todellinen väylä. Etenkin pojillemme. Jakelle.
Tuomas Kurttila
Kirjoittaja toimii Suomen lapsiasiavaltuutettuna. Kurttila on käynyt Teuvo Pakkalan ala-asteen Oulun Raksilassa, Pojat-elokuvan maisemissa.
Kirjoitus on julkaista Oulun Poikien talon blogissa 4/2015.
No jopa Kurttila on epätasa-arvon kannalla. Ei OKL mieskiintiöitä tarvitse, vaan opettajan ammatti pitää olla niin mielenkiintoinen, arvostettu ja hyvin palkattu, että miehet haluavat opettajiksi. Se, että on mies, ei tee kenestäkään hyvää opettajaa. Nyt jo on niin, että moni miesopettaja on koulussa vapaamatkustaja ja naisopettajat tekevät ne muut työt. Tasa-arvon ja hyvän insinööritaidon nimissä vaadin teknisille aloille myös naiskiintiöt. Olet tyttö, olet siis huonompi kuin tuo poika, vaikka pärjäät paremmin. Tällaista tasa-arvoako haluamme lapsillemme opettaa? Ovatko poikien pulmat koulun syy vai isien syy?
VastaaPoistaOvathan ne naiskiitiötkin olemassa tiettyihin tehtäviin ja varsinkin politiikassa. Miksi tässä asiassa ei voisi olla mieskiintiöitä? Joukossamme on valitettavasti henkilöitä tasa- arvon kannalla silloin, kun se palvelee omia näkemyksiä ja päämääriä. Miksi sinä tahdot asian olevan näin?
PoistaOnko tosiaan niin, että miesopettajia on jopa 25% prosenttia opettajista?
VastaaPoistaEipä uskoisi näin omien kokemusten perusteella. Olen seurannut nykytilannetta oman poikani kohdalla, joka on käynyt jopa viittä eri koulua täällä pääkaupunkiseudulla ja näissä kouluissa on ollut yhteensä tasan yksi miesopettaja, hänkin vain väliaikaisesti.
Ehkäpä niitä miesopettajia on sitten suhteessa enemmän ylemmillä opetusasteilla, mutta tärkeintä lapsen kehityksen kannalta olisi saada enemmän miesopettajia nimenomaan peruskouluasteelle.
Kurttilan ajatukselle miesopettajakiintiöistä siis varaukseton kannatus, hatunnoston ja raikuvien aplodien kera, hienoa!!!
En tiedä kiintiöistä mutta mielestäni jonkinlaista siedätyshoitoa opettajat tarvitsisivat. Koulu on 10- eturivin tyttöjä varten ja he tuntuvat opettajiksikin hakeutuvan, eivätkä siedä vilkkaita poikia opettajinakaan kun eivät sietäneet luokkakaverinakaan. Nyt vaan ovat vallan kahvassa ja se näkyy poikien nurjana kohteluna. vilkaat ja vielä toistaiseksi liikkuvaiset pojat taas turhautuvat kun ääntäkään ei saa päästää tai heti wilma vilkkuu ja kun se tarpeeksi vilkkuu ei ei siitä enää jaksa välittää. Nipotetaan siitä, että lapsi istuu lippis päässä sisällä, haukottelee tai päästää kummalisia ääniä. Kun oikeasti pojat eivät opi edes lukemaan kunnolla nykyisin; luulisi siinä olevan huolta tarpeeksi ettei jouda lillukanvarsiin puuttumaan. Mutta kun puututaan siihen mistä tajutaan jotain, muuhun ei kai riitä rahkeet?
VastaaPoista