28. heinäkuuta 2015

Suomen lapsille, ja hieman aikuisillekin

Meistä ihmisistä kukaan ei valitse, mihin aikaan tai paikkaan synnymme. Jokainen synnymme pieninä ja riippuvaisina toisista ihmisistä.

Jokaista meistä ihmisistä yhdistää kyky oppia ja oivaltaa. Jokaiseen meistä on ladattu lahjakkuutta. Kukaan meistä ei kuitenkaan opi yksin tai selviä yksin. Yksikään meistä ei pysty kasvamaan yksin. Olemme aina riippuvaisia toisistamme.

Meitä yhdistää rakastetuksi tulemisen ja rakastamisen tarve. Jokainen meistä haluaa tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi. Sen me tiedämme koulujen käytäviltä, pukukoppien penkeiltä, kaikkialta arjesta. Ihminen, joka ei tule kohdatuksi ja rakastetuksi, ei kasva täyteen mittaansa.

Jokaisella meistä on vastuu toisistamme. Rakastaminen ei ole ammatti, se on ihmisen tehtävä. Meillä on suuri vastuu itsestämme, mutta meillä on myös vastuu toisistamme.

Meillä aikuisilla on pelkoja ja ennakkoluuloja. Meillä aikuisilla on ahdistusta selittää tätä monimutkaista maailmaa yksinkertaiseksi. Ongelmat, joita elämässämme kohtaamme, on helppo osoittaa johtuvaksi toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä.

Historiasta ja tästä päivästä tiedämme, mitä nämä ennakkoluulot ja yleistykset voivat saada aikaan. Väkivaltaa, tuhoa, alistamista.

Suuri enemmistö teistä suomalaiset lapset ja nuoret hyväksyy väitteet: "Maahanmuuttajilla tulisi olla samat oikeudet kuin kaikilla muillakin kyseisen maan asukkailla" ja "Kaikkien etnisten ryhmien jäsenillä tulisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet". Silti meillä Suomessa monilla lapsilla ja nuorilla on ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset lapset ja nuoret ovat asennoituneet etnisten ryhmien ja maahanmuuttajien oikeuksiin keskimääräistä kielteisemmin. Tämä koskee erityisesti poikia.

Teillä Suomen lapset on erinomaiset tiedot maailmasta ja yhteiskunnasta. Monet kansainväliset tutkimukset osoittavat tämän. Kiinnostavaa on seuraava: mitä paremmat tiedot yhteiskunnan toiminnasta, sitä myönteisempi suhtautuminen maahanmuuttajiin ja etnisiin ryhmiin.

Maailma ei ole valmis. Jokainen päivä on annettu meille tehdäksemme tästä maailmasta paremman itsellemme ja jokaiselle. Maailma ei ole sinun. Ei minun. Vaan meidän.

Kun näemme syrjintää, kiusaamista, ulkopuolisuutta, jokaisen on toimittava. Ja kun tulemme huonosti kohdelluksi, on oikein hakea apua ja tukea. Apua ja tukea on saatava.

Poliittisilla päätöksentekijöillä on vastuu rakentaa yhteiskunta jokaiselle. Tämä ei tapahdu sattumalta, vaan perustuu päätöksiin.

Asetan paljon toivetta teihin lapsiin. Yhteiskunnassa on ongelmia, joita meidän täytyy kohdata ja korjata. Muuttakaa maailmaa ja Suomea. Odottamaan ei kannata jäädä, maailma on tänään. Mutta pysykää kaukana meidän aikuisten vihasta, katkeruudesta, pelosta, tyhmyydestä – rakentakaa avoimuudelle, kohtaamiselle, viisaudelle, rakkaudelle. Meistä jokainen voi oppia.

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

Lähteitä:
International Civic and Citizenship Education Study -tutkimukset
Nuorisobarometri 2010. Puolustuskannalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti