Ajatukset ovat kahden ja puolen vuoden ajan liikkuneet muualla kuin työasioissa. Lapsen oikeuksia ja lapsen asemaa olen seurannut lähinnä sanomalehtikirjoituksista. Nyt sitten taas jo kuukauden verran täältä työpöydän äärestä avautuvien yhteyksien kautta olen yrittänyt hahmottaa, missä mennään.
Suurina linjoina työssäni ovat hallitukselle ja eduskunnalle annettavat raportit. Vuosikirja on lapsiasiavaltuutetun tuttu työväline: se on luovutettu vuosittain valtioneuvoston jäsenelle, viimeksi pääministerille. Näin valtioneuvoston tietoon tulee lapsiasiavaltuutetun näkemys siitä, kuinka lapsipolitiikassa ja lapsen oikeuksien toteuttamisessa on onnistuttu.
Uutena raporttina lainmuutoksen myötä on kerran neljässä vuodessa annettava kertomus eduskunnalle. Pohdinta on aloitettu niin raportin luonteesta, sisällöstä kuin aikataulustakin. Muutkin riippumattomat ihmisoikeusvaltuutetut, tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu, antavat raporttinsa nelivuotiskausittain eduskunnalle. Näin eduskunnalla on mahdollisuus paneutua ihmisoikeuskysymyksiin ja antaa omalta osaltaan osviittaa hallitukselle siitä, kuinka ihmisoikeuksia tulisi edelleen kehittää.
Ensimmäisenä varsinaisena työasiana on ollut vaikuttaminen lapsibudjetoinnin ja lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Tähän teemaan on merkittävää pohjatyötä tehty lapsiasianeuvottelukunnan työryhmässä tilaajajohtaja Markku Rimpelän johdolla. Lobbaustyön tuloksena asiasta tuli maininta hallitusohjelmaan. Nyt ministeri Juha Rehula on omalta osaltaan viemässä asiaa eteenpäin, ja muutkin valtioneuvoston jäsenet ovat osoittaneet sitoutuneisuuttaan.
Valtuutetun muutoksen myötä lapsiasiavaltuutetun toimistolla puhaltavat uudet tuulet. Ilolla olen laittanut merkille työtavat ja rennon työilmapiirin. Toimiston johtamisessa nivotaan voimavarat yhteisen päämäärän edistämiseksi, ja jokaisella on vapaus käyttää itselleen luontaisia tapoja toimia päämäärän saavuttamiseksi.
Toimistossa työn painopisteet ovat asettumassa oikeille jengoille ja prosessit ovat sujuvia. Innostava ja luottamuksellinen ilmapiiri tuo motivaatiota työhön. Ihminen ei ole kone, jonka voi etäältä ohjelmoida mekaaniseen suoritukseen. Myös työhyvinvointi on nostettu selkeäksi prioriteetiksi. Selkeys antaa mahdollisuuden toimia. Luovuus on sallittua! Luottamuksen ilmapiirissä erimieltä oleminen lisää dynaamisuutta ja innovatiivisuutta.
Anne Hujala, ylitarkastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti