Korkeakouluharjoittelija Saara Isosomppi, lapsiasiavaltuutetun toimisto
Osaisitko sanoa yhdellä lauseella, mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa? Haastava kysymys laajasta aiheesta. Oululaiset kuudesluokkalaiset vastasivat näin: ”En tiedä, mutta se saattaa tarkoittaa että jokainen on arvokas ja tärkeä”, ”jokainen voi olla oma itsensä”, ”kukaan ei ole toista parempi”, ”kaikki ovat samanarvoisia”, ”olemme kaikki ihmisiä, joten ketään ei tule halveksua”. (https://www.youtube.com/watch?v=i4_i7Oqjh3Y)
Vuonna 2004 Suomessa tuli ensimmäistä kertaa voimaan yhdenvertaisuuslaki, joka kieltää niin suoran kuin epäsuoran syrjinnän iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, vamman, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuolten tasa-arvosta säädetään omassa tasa-arvolaissa.
Pitkästä listasta huolimatta yhdenvertaisuuslaista tehtävä loppupäätelmä on ytimekäs: minkä tahansa ominaisuuden verukkeella tapahtuva syrjiminen on väärin. Kuitenkaan pelkästään kieltämällä jotakin ei voida olettaa asioiden kehittyvän. Siksi kaksi vuotta sitten voimaantullut uusi yhdenvertaisuuslaki on entistä vaikuttavampi, sillä se velvoittaa myös aktiivisesti edistämään yhdenvertaisuutta niin viranomaisten, oppilaitosten kuin työnantajienkin taholta. Kaikenlaisen syrjinnän ehkäiseminen on yksi keino eriarvoisuuden vähentämiseksi. Emme voi olettaa, että kaikki lapset ponnistavat elämäänsä samalta portaalta. Puuttumalla aktiivisesti syrjintään ja syrjiviin käytäntöihin voimme luoda erilaisille lapsille uusia tiloja ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiselle. Niiden myötä myös lapsuutta eriarvoistavia askelmia voidaan madaltaa.
Lapsen oikeuksia edistävän viestintäverkoston vuoden teema on yhdenvertaisuus. Lapsen oikeuksien päivän 20.11. lähestyessä verkosto on julkaissut lasten suosimien tubettajien videoita yhdenvertaisuudesta (https://www.youtube.com/watch?v=Qemlql28a4M). Yläkouluikäisten lasten mielestä vanhempien kuuluu opettaa lapsille oikeita tapoja kohdata muita ihmisiä. Meidän aikuisten tehtävänä onkin varmistaa niin aikuisten kuin lasten kesken, ettei ketään lasta kohdella huonommin kuin toista, että lapsen tausta tai ominaisuudet eivät aseta häntä kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan muiden lasten kanssa ja että kukaan lapsi ei tuntisi itseään ”vääränlaiseksi”.
Lapset ovat herkkiä arvostelulle, yliolkaisuudelle ja halveksunnalle. Kuitenkin Suomessa on viime aikoina ollut esillä tapauksia, joissa lapsen erityisen suojelun tarpeelle on nakeltu niskoja välittämättä siitä, mitä halveksivat lausunnot voivat lasten kokemukselle omasta arvostaan ja turvallisuudestaan aiheuttaa. Esimerkiksi maahanmuuttajalapsiin kohdistuneita loukkaavia puheita ja tekoja on ollut usein esillä julkisuudessa. Luottamus ei ole osa jokaisen lapsen elämää ja arkea. Tämä näkyy myös esimerkiksi tällä viikolla julkaistun ensimmäisen Lapsibarometrin tuloksissa (http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2016/11/LA_lapsibarometri_2016.pdf).
6-vuotiaista lapsista 8 % tytöistä ja 18 % pojista ei saa kehuja osakseen. Kymmenesosa lapsista ei osaa sanoa, missä he ovat hyviä (Lapsibarometri 2016). Välinpitämättömyydellä aiheutetaan se, että epäluottamuksen muodostuminen alkaa jo varhaislapsuudessa ja pahimmillaan jatkuu läpi elämän luoden ympäristöönsä ja omaan elämäänsä epäluottamuksella suhtautuvia aikuisia. Sellaisesta Suomestako haluamme sadan vuoden itsenäisyyden jälkeen herätä?
Yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii näkökulman muutoksen. Emme voi ajatella syrjintää kysymyksenä, joka koskee vain ”normaalista” poikkeavia ihmisiä tai vähemmistöjä. Yhdenvertaisuus koskee meitä kaikkia, sillä sen mukaan kukaan meistä ei ole toista enemmän tai vähemmän normaali. Kaikki me olemme yhtälailla erilaisia omine piirteinemme, kielinemme, vammoinemme, vakaumuksinemme. Kaikki erilaisia mutta yhdenvertaisia siitä huolimatta. Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Se on jokaisen lapsen ihmisoikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti