Mutta
entäpä arki? Otan esimerkin sinänsä oikein hienosta Harjavallan kaupungista, Pori-Tampere
rautatien ja Pori-Helsinki valtatie 2:n varrelta.
Tiistaina
Harjavallan sivistyslautakunta käsittelee määräaikaisten
koulunkäynninavustajien määriä tulevana syyslukukautena: http://77.240.19.4/~w2harjav/kokous/2014122-6.HTM.
Vastaavia päätöksiä joudutaan pohtimaan monessa kunnassa - taloutta on
hoidettava, toiminnan ytimiä etsittävä. Ymmärrettävää.
Kun
päätöksiä valmistellaan, on tärkeä selvittää, miten tehtävät päätökset
vaikuttavat lapsiin - heidän arkeensa ja kehitykseen lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.
Vaikutusten arviointi ei ole helppoa. Mutta se on välttämätöntä, jotta
päätöksenteko olisi kestävää ja ottaisi johdonmukaisesti huomioon lapsen
oikeudet. Väärä säästö on huomisen velkaa.
Esimerkiksi
Harjavallassa perustellaan koulunkäynninavustajien tarvetta seuraavin
argumentein:
Koulunkäyntiavustajien
määrän hallitsematon kasvu on kansallinen ongelma. Opettajan kouluttajat näkevät tämän kehityskulun koulujen
kykenemättömyytenä kehittää koulua kaikkien oppilaiden yhteiseksi kouluksi. Lisääntynyt
oppimisvaikeuksien diagnosointi on tuottanut ”integroitujen oppilaiden” määrän
kasvun yleisopetuksessa, mikä synnyttää mielikuvan koulun kehittymisestä
hyväksymään erilaisuutta.
Muiden kuin vammaisten oppilaiden tapauksessa avustajan
tiiviillä läsnäololla on todettu olevan myös kielteisiä vaikutuksia… Avustajien
käytön kielteisinä vaikutuksina mainitaan mm.: avustettava menettää
itsehallintaansa, avustettavan sukupuoli-identiteetin kehitys häiriytyy.
Ehkä tämä esimerkki
osoittaa, miksi lapsivaikutusten arviointi on saatava syvällisesti mukaan
kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kyse on myös lapsen näkökulman,
lapsen äänen kuulemista.
Tuomas Kurttila,
lapsiasiavaltuutettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti