Lapsiasiavaltuutetun toimiston vuoden 2016 teemana on lapsen oikeusturva. Keskitymme tänä vuonna seuraamaan, arvioimaan ja edistämään lasten oikeuksien toteutumista erityisesti siitä näkökulmasta, miten lasten oikeusturva on järjestetty, miten se käytännössä toteutuu ja mitä parannettavaa sen toteutumisessa on. Lähtökohdat työllemme antaa YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.
Oikeusturvalla tarkoitetaan kaikkia niitä tehokkaita toimia, joilla varmistetaan oikeuksien toteutuminen käytännössä. Oikeusturvaa on muun muassa se, että lainsäädännössä on säädetty oikeuksista riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta sääntely edistää oikeuksien toteutumista päivittäisessä elämässä. Sitä on myös se, että viranomaiset toimivat oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti kaikkien kansalaisten kohdalla. Oikeusturvaan liittyy esimerkiksi oikeus hakea muutosta saamaansa päätökseen tuomioistuimelta tai oikeus kannella epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan kohtelusta kanteluviranomaiselle. Tehokkaiden oikeusturvakeinojen tulee olla jokaisen niitä tarvitsevan, myös lasten, saavutettavissa.
Lapsen oikeusturvan perustana on, että lapsen oikeudet otetaan vakavasti. Lapsen oikeuksien vakavasti ottaminen edellyttää, että lapsi nähdään yksilönä, joka on oikeuksiensa haltija ja jolla on kyky toimia, ajatella ja kehittyä. Lapsen oma toimijuus lisääntyy hänen kasvaessaan ja kehittyessään. Lapsen oikeuksien toteutumisesta, lapsen erityisestä suojelusta ja huolenpidosta on vastuussa aikuiset, ensisijaisesti hänen vanhempansa ja huoltajansa, siihen asti, kunnes lapsi itse on, sekä kehityksellisesti että juridisesti, valmis ottamaan vastuun omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Lapsi ei kuitenkaan ole vähemmän yksilö sen vuoksi, että hän tarvitsee aikuisen tukea ja apua oikeuksiensa käyttämisessä. Lapsen näkemistä omien oikeuksiensa haltijana ei saa pitää vastakkainasetteluna tai uhkana vanhempien tai tilanteesta riippuen muiden aikuisten oikeudelle päättää lapsen asioista. Mutta, oikeus päättää lapsen asioista asettaa aina aikuiselle velvollisuuden tehdä päätöksiään lasta kuunnellen ja kuullen sekä lapsen oikeudet, lapsen etu, ensisijaisesti huomioon ottaen.
Lapsen oikeuksien perusta on lasten erityinen ihmisoikeussopimus YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Sopimuksessa lapsi huomioidaan erityistä suojelua tarvitsevana oikeuksien haltijana sekä monet muut lapsuusajan erityispiirteet. Valitettavan usein kuulee kuitenkin pohdintaa siitä, kuinka vakavasti sopimus on otettava ”kun se on niin yleisellä tasolla” tai ”kun siinä puhutaan leikistä, voiko oikeutta leikkiin pitää oikeana oikeutena”. Siitä ei tulisi olla epäselvyyttä. Lapsen oikeuksien sopimus on Suomessa lailla voimaan saatettu. Se on otettava tosissaan. Ensisijainen vastuu tosissaan ottamisesta on Suomen valtiolla, joka on sopimuksen voimaan saattaessaan sitoutunut ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi (4 artikla).
Itse asiassa lapsen oikeus leikkiin, josta säädetään lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklassa, on erinomaisen hyvä esimerkki siitä, miten ensikuulemalta kovin pehmeältä ja hyvinkin ei-juridiselta kuulostava oikeus voikin olla keskeinen ja monitahoinen oikeus, joka vaatii tuekseen selkeän lainsäädännön ja tehokkaat oikeusturvakeinot. Se toimii siten hyvänä esimerkkinä siitä, miten tärkeää on, että lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet otetaan vakavasti.
Lähdetään liikkeelle vanhasta, edelleenkin paikkansa pitävästä sanonnasta ”leikki on lapsen työtä”. Tätä tuskin monikaan kyseenalaistaa. Siitä huolimatta moni saattaa samanaikaisesti väheksyä lapsen oikeuksien sopimuksen, ja sen sisältämän oikeuden leikkiin, velvoittavuutta nimenomaan siksi, kun sopimus sisältää tällaisia ”pehmeitä” oikeuksia. Kuinka moni meistä aikuisista uskaltautuisi väheksymään esimerkiksi YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen vakavasti ottamista sillä perusteella, että sen 6 artiklassa säädetään oikeudesta työhön?
Oikeus leikkiin liittyy useimpiin lapsen oikeuksien sopimuksessa taattuihin oikeuksiin tavalla tai toisella. Lapsi oppii ja kehittyy leikin avulla ja leikki tukee lapsen hyvinvointia ja terveyttä. Kaikki lapset haluavat leikkiä omien valmiuksiensa mukaisesti, kukin itselleen ominaisella tavalla. Leikin muoto muuttuu lapsen kasvaessa ja kehittyessä. Näille kaikille seikoille löytyy tukea lukuisista tutkimuksista. Niille löytyy myös oikeudelliset perusteet lapsen oikeuksien sopimuksesta. Sopimus takaa lapselle oikeuden kehittymisen edellytyksiin mahdollisimman täysimääräisesti (6 artikla). Kaikilla lapsilla on oikeus nauttia sopimuksessa taatuista oikeuksista yhdenvertaisesti (2 artikla). Lapsella on oikeus nauttia mahdollisimman hyvästä terveydentilasta (24 artikla) sekä oikeus leikkiä (31 artikla) ja saada opetusta (28 artikla). Nämä vain esimerkkeinä.
Oikeus leikkiin asettaa velvollisuuden huolehtia siitä, että kansallinen lainsäädäntö tukee oikeuden toteutumista ja tarvittaessa tarjoaa tehokkaat oikeusturvakeinot oikeuksiin pääsemiseksi. Jokaisella lapsella on oltava riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia leikkiin. Lainsäädännössä on siis huomioitava, että tämä toteutuu lapsen elämän eri alueilla, kotona, päiväkodissa, koulussa ja vapaa-aikana. Ja jos ei toteudu, on oltava keinot, joilla tilanteeseen voi hakea muutosta.
Edellä mainittu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koulupäivän pituudelle koulumatkoineen on asetettava ylärajat, jotta lapselle jää mahdollisuus nauttia riittävästi vapaa-ajasta, levosta ja leikistä. Päiväkotien ja koulujen pihoilla ja sisätiloissa on oltava mahdollisuus turvalliseen leikkiin. Näiden tueksi on säädettävä tehokkaista ja saavutettavista oikeusturvakeinoista, jos koulupäivän pituus on liian pitkä tai asianmukaisia tiloja ei ole järjestetty tai turvallisuutta välitunneilla ei onnistuta takaaman kaikille lapsille. Lainsäädännön mukaan asuinrakennusten yhteyteen on varattava riittävästi tilaa leikkipaikoille ja oleskelutiloille ja ne on erotettava turvallisesti liikenteelle varatusta alueesta. Kunnalla on velvollisuus rakentaa esimerkiksi liikuntapaikkoja. Jos turvallisia leikki- ja liikuntapaikkoja ei ole riittävästi, on siihen oltava mahdollisuus hakea muutosta. Listaa voisi laajentaa vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka usealle elämänalueelle.
Selvää siis on, että lapsen oikeuksia ja oikeusturvaa ei kannata vähätellä, ei edes silloin, kun on kyse niinkin huonosti tiukkaan juridiseen ajatteluun sopivasta asiasta kuin leikistä. Lapsen oikeuksista ja oikeusturvasta huolehtiminen on meidän aikuisten vastuulla. Siihen liittyy aikuisen velvollisuus neuvoa, ohjata ja tukea lasta tunnistamaan omat oikeutensa ja käyttämään niitä kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti. Näin luodaan vankka perusta lapsen oikeuksien ja oikeusturvan toteutumiselle.
Merike Helander
Lakimies, lapsiasiavaltuutetun toimisto
15. huhtikuuta 2016
11. maaliskuuta 2016
Tieto ja tuki kulkee taskussa mukana
Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia nuorista käyttää nettiä mobiililaitteilla eli älypuhelimilla ja tableteilla (Tilastokeskus, 2015; Kauppinen, Kivikoski & Manninen, 2014). Myös nuoremmat lapset käyttävät yhä enemmän nettiä omilla laitteillaan. Etenkin lasten lisääntyvä itsenäinen netin käyttö voi lisätä riskiä altistua haitalliselle sisällölle, kiusaamiselle ja muille lieveilmiöille. Nuori saattaa vahingossa joutua tilanteisiin, joihin ei ole ennalta osannut varautua: esimerkiksi sosiaalisessa mediassa asiat tapahtuvat nopeasti eikä aina ole aikuisia auttamassa.
Ikävään ja ahdistavaan tilanteeseen joutuminen, kuten kiusatuksi tai huijatuksi tuleminen, voi olla hämmentävä kokemus lapselle. Lapsi ei välttämättä halua kertoa asiasta läheiselle aikuiselle, koska hän voi tuntea tapahtuneesta häpeää ja syyllisyyttä. Kaikilla lapsilla ei ole turvallista aikuista, jolle kertoa.
Pelastakaa Lapset ry on julkaissut ilmaisen Help.some-mobiilisovelluksen, jonka avulla lapset ja nuoret voivat olla yhteydessä luotettaviin, koulutettuihin aikuisiin ja etsiä yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Nimimerkin turvin voi olla helpompi kertoa tapahtuneesta tai muista mieltä painavista asioista. Palvelussa nuoria neuvovat Helsingin nettipoliisit sekä Rikosuhripäivystyksen ja Pelastakaa Lapset ry:n työntekijät.
Sovelluksessa on chat sekä viiveellinen kysy-vastaa-palvelu. Help.some tarjoaa myös yleistietoa erilaisista lasten ja nuorten elämään liittyvistä ongelmallisista tilanteista. Lisäksi sovelluksessa on kalenteri, josta voi tarkistaa myös muiden nuorille suunnattujen verkkopalvelujen aukioloajat.
Sovelluksen avulla voi saada helposti ja nopeasti tietoa ja neuvontaa erilaisiin huoliin ja ongelmiin liittyen. Help.somessa ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset neuvovat nuoria esimerkiksi kiusaamiseen, seksuaaliseen ahdisteluun ja häirintään sekä identiteettivarkauksiin, huijauksiin ja petoksiin liittyvissä kysymyksissä. Sovellus on ensisijaisesti suunnattu kaikille alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille.
On tärkeää, että tieto ja palvelut ovat helposti nuorten saatavilla. Nuorille suunnattuja tukipalveluja on toki lukuisia, mutta ongelmatilanteessa nuori ei välttämättä tiedä, kenen puoleen kääntyä. Help.some tarjoaa ongelmatilanteissa tietoa ja tukea yhdessä paikassa. Sovelluksen kautta nuorilla on mahdollisuus hakea helpommin ja nopeammin apua ongelmiinsa. Kun lähes jokaisella lapsella on taskussaan puhelin ja sovellus, luotettava tieto on aina saatavilla, ja myös mahdollisuus kysyä turvalliselta aikuiselta apua on tarpeen mukaan tarjolla. Näin tilanteet voivat ratketa jo ennen kuin ongelma pääsee syntymään.
Otto Hämäläinen
Pelastakaa Lapset ry, Lapset ja digitaalinen media -yksikkö
Lisätietoa: www.helpsome.fi
Lähteet:
Kauppinen, T., Kivikoski, J. & Manninen, H. 2014. Näin Suomi kommunikoi. Tutkimus älypuhelimen käytöstä. Saatavilla osoitteessa http://elisa.fi/attachment/content/elisa_nain_suomi_kommunikoi_raportti.pdf.
Kupiainen, R., Kotilainen, S., Nikunen, K. & Suoninen, A. (toim.). 2013. LAPSET NETISSÄ – Puheenvuoroja lasten ja nuorten netin käytöstä ja riskeistä. Helsinki: Mediakasvatusseura. Saatavilla osoitteessa http://www.mediakasvatus.fi/files/ISBN978-952-67693-3-2.pdf.
Tilastokeskus. 2015. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2015. Saatavilla osoitteessa http://www.stat.fi/til/sutivi/2015/sutivi_2015_2015-11-26_fi.pdf.
Ikävään ja ahdistavaan tilanteeseen joutuminen, kuten kiusatuksi tai huijatuksi tuleminen, voi olla hämmentävä kokemus lapselle. Lapsi ei välttämättä halua kertoa asiasta läheiselle aikuiselle, koska hän voi tuntea tapahtuneesta häpeää ja syyllisyyttä. Kaikilla lapsilla ei ole turvallista aikuista, jolle kertoa.
Pelastakaa Lapset ry on julkaissut ilmaisen Help.some-mobiilisovelluksen, jonka avulla lapset ja nuoret voivat olla yhteydessä luotettaviin, koulutettuihin aikuisiin ja etsiä yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Nimimerkin turvin voi olla helpompi kertoa tapahtuneesta tai muista mieltä painavista asioista. Palvelussa nuoria neuvovat Helsingin nettipoliisit sekä Rikosuhripäivystyksen ja Pelastakaa Lapset ry:n työntekijät.
Sovelluksessa on chat sekä viiveellinen kysy-vastaa-palvelu. Help.some tarjoaa myös yleistietoa erilaisista lasten ja nuorten elämään liittyvistä ongelmallisista tilanteista. Lisäksi sovelluksessa on kalenteri, josta voi tarkistaa myös muiden nuorille suunnattujen verkkopalvelujen aukioloajat.
Sovelluksen avulla voi saada helposti ja nopeasti tietoa ja neuvontaa erilaisiin huoliin ja ongelmiin liittyen. Help.somessa ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset neuvovat nuoria esimerkiksi kiusaamiseen, seksuaaliseen ahdisteluun ja häirintään sekä identiteettivarkauksiin, huijauksiin ja petoksiin liittyvissä kysymyksissä. Sovellus on ensisijaisesti suunnattu kaikille alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille.
On tärkeää, että tieto ja palvelut ovat helposti nuorten saatavilla. Nuorille suunnattuja tukipalveluja on toki lukuisia, mutta ongelmatilanteessa nuori ei välttämättä tiedä, kenen puoleen kääntyä. Help.some tarjoaa ongelmatilanteissa tietoa ja tukea yhdessä paikassa. Sovelluksen kautta nuorilla on mahdollisuus hakea helpommin ja nopeammin apua ongelmiinsa. Kun lähes jokaisella lapsella on taskussaan puhelin ja sovellus, luotettava tieto on aina saatavilla, ja myös mahdollisuus kysyä turvalliselta aikuiselta apua on tarpeen mukaan tarjolla. Näin tilanteet voivat ratketa jo ennen kuin ongelma pääsee syntymään.
Otto Hämäläinen
Pelastakaa Lapset ry, Lapset ja digitaalinen media -yksikkö
Lisätietoa: www.helpsome.fi
Lähteet:
Kauppinen, T., Kivikoski, J. & Manninen, H. 2014. Näin Suomi kommunikoi. Tutkimus älypuhelimen käytöstä. Saatavilla osoitteessa http://elisa.fi/attachment/content/elisa_nain_suomi_kommunikoi_raportti.pdf.
Kupiainen, R., Kotilainen, S., Nikunen, K. & Suoninen, A. (toim.). 2013. LAPSET NETISSÄ – Puheenvuoroja lasten ja nuorten netin käytöstä ja riskeistä. Helsinki: Mediakasvatusseura. Saatavilla osoitteessa http://www.mediakasvatus.fi/files/ISBN978-952-67693-3-2.pdf.
Tilastokeskus. 2015. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2015. Saatavilla osoitteessa http://www.stat.fi/til/sutivi/2015/sutivi_2015_2015-11-26_fi.pdf.
12. helmikuuta 2016
Sosiaalinen media
Mihin ja miksi käytän somea?
Sosiaalista mediaa käytän muiden ihmisten yhteydenpitoon, vaikka kaukana asuvan kaverini kanssa keskustelemiseen. On kiva nähdä, mitä toinen tekee, mitä mieltä joku on asiasta, jne. Somen ansiosta voi jakaa mm. ulkomaanmatkan fiilikset ja kokemukset muille ja odottaa, kuinka moni tykkää kuvista tai tilapäivityksistä, tuleeko kommentteja kavereilta ja millaisia mielipiteitä jokin aihe herättää.
Mitä hyötyä ja haittaa sosiaalisessa mediassa on?
Somen ansiosta voi esimerkiksi vaikuttaa muihin ihmisiin tai yhteiskunnan epäkohtiin, ilmoittaa tärkeistä asioista eteenpäin, kirjoittaa mm. mielipidetekstejä, tarinoita, blogata, tubettaa ja paljon muuta mukavaa.
Sosiaalisessa mediassa voi myös joutua kiusatuksi, joutua huonoille sivustoille, haukkua toisia anonyyminä tai nimimerkin kanssa, julkaista jotain materiaalia, jota katuu myöhemmin ja hakkeroitua toisten tileille.
Muutamat somepalvelut, joita tykkään käyttää ja joissa käyn lähes päivittäin:
Facebook
”Facea” käytän ”muuten vaan” eli en ole hirveän aktiivinen päivittämään tilaani, paitsi jos on jotain tärkeää tai mukavaa kerrottavaa. Enimmäkseen tykkäilen ja luen muiden päivityksiä. Aluksi kun liityin faceen, se oli tosi uutta ja siistiä, mutta kun on ”tottunut” Facebookiin, pakko myöntää, että Facebook on alkanut menettää hohtonsa, vaikka se on edelleen yksi suosituimmista palveluista.
Instagram
”Instassa” seuraan kavereita ja minua kiinnostavia henkilöitä ja tykkään heidän kuvista ja videoista. Instagramia päivittelen useammin, laitan kuvia omalle tililleni silloin kun haluan.
Snapchat
”Snäppiä” käytän kaikkein eniten, lähetän kuvia ja videoita kavereilleni. Snapchatissa on se hyvä puoli, että kuvan pystyy muut näkemään vain kerran ja sitten kuvaa ei näe enää uudestaan, ellei itse tallenna kuvaa tai laita sitä mydayhyn, jossa kuva näkyy vuorokauden ajan. Ainoa haitta on se, että joku voi ottaa screenshotin ilman lupaa, mutta siitä tulee onneksi ilmoitus kuvan ”omistajalle”.
WhatsApp
”Wappia” käytän viestittelyyn niiden kanssa, joilla on puhelinnumeroni. Se on paljon halvempi kuin yksittäisen viestin lähettäminen.
Somemaailma ei kuitenkaan korvaa oikeaa elämää eikä ole pakopaikka todellisuudesta.
Helmi Sevón
TET-harjoittelija, 8. luokka
Sosiaalista mediaa käytän muiden ihmisten yhteydenpitoon, vaikka kaukana asuvan kaverini kanssa keskustelemiseen. On kiva nähdä, mitä toinen tekee, mitä mieltä joku on asiasta, jne. Somen ansiosta voi jakaa mm. ulkomaanmatkan fiilikset ja kokemukset muille ja odottaa, kuinka moni tykkää kuvista tai tilapäivityksistä, tuleeko kommentteja kavereilta ja millaisia mielipiteitä jokin aihe herättää.
Mitä hyötyä ja haittaa sosiaalisessa mediassa on?
Somen ansiosta voi esimerkiksi vaikuttaa muihin ihmisiin tai yhteiskunnan epäkohtiin, ilmoittaa tärkeistä asioista eteenpäin, kirjoittaa mm. mielipidetekstejä, tarinoita, blogata, tubettaa ja paljon muuta mukavaa.
Sosiaalisessa mediassa voi myös joutua kiusatuksi, joutua huonoille sivustoille, haukkua toisia anonyyminä tai nimimerkin kanssa, julkaista jotain materiaalia, jota katuu myöhemmin ja hakkeroitua toisten tileille.
Muutamat somepalvelut, joita tykkään käyttää ja joissa käyn lähes päivittäin:
”Facea” käytän ”muuten vaan” eli en ole hirveän aktiivinen päivittämään tilaani, paitsi jos on jotain tärkeää tai mukavaa kerrottavaa. Enimmäkseen tykkäilen ja luen muiden päivityksiä. Aluksi kun liityin faceen, se oli tosi uutta ja siistiä, mutta kun on ”tottunut” Facebookiin, pakko myöntää, että Facebook on alkanut menettää hohtonsa, vaikka se on edelleen yksi suosituimmista palveluista.
”Instassa” seuraan kavereita ja minua kiinnostavia henkilöitä ja tykkään heidän kuvista ja videoista. Instagramia päivittelen useammin, laitan kuvia omalle tililleni silloin kun haluan.
Snapchat
”Snäppiä” käytän kaikkein eniten, lähetän kuvia ja videoita kavereilleni. Snapchatissa on se hyvä puoli, että kuvan pystyy muut näkemään vain kerran ja sitten kuvaa ei näe enää uudestaan, ellei itse tallenna kuvaa tai laita sitä mydayhyn, jossa kuva näkyy vuorokauden ajan. Ainoa haitta on se, että joku voi ottaa screenshotin ilman lupaa, mutta siitä tulee onneksi ilmoitus kuvan ”omistajalle”.
”Wappia” käytän viestittelyyn niiden kanssa, joilla on puhelinnumeroni. Se on paljon halvempi kuin yksittäisen viestin lähettäminen.
Somemaailma ei kuitenkaan korvaa oikeaa elämää eikä ole pakopaikka todellisuudesta.
Helmi Sevón
TET-harjoittelija, 8. luokka
3. helmikuuta 2016
Nauraako Göran meille?
Vuonna 1969 Suomeen syntyi edellisen kerran riittävästi vauvoja. Sen jälkeen ei.
Vuosia olemme tienneet, että väestörakenteemme on vinoutunut. Meidän olisi välttämätöntä saada maahan lisää kansalaisia – perheitä, lapsia, tulevia yrittäjiä, työntekijöitä. Suomen rakentajia.
Viime keväänä osallistuin keskusteluun, jossa Ruotsin politiikan ytimistä ihmeteltiin Suomen valitsemaa linjaa eli passiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä ei ollut nykyhallituksen kritiikki, sillä se ei ollut vielä virassa. Kyse oli pidemmästä linjasta. Kritisoija oli Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson.
Ruotsin tie on ollut toinen. Maasta on haluttu houkutteleva maahanmuuttajille. Ruotsi ei ole stagnaatiossa, Suomi on. Ruotsin talous kasvaa, Suomen ei.
Suomi ei selviä ilman maahanmuuton voimakasta lisäämistä. Työllisten määrän tulisi kasvaa kestävyysvajeesta johtuen noin 200 000. Rekisteriaineistoihin pohjaten voidaan arvioida, että työttömistä vain alle 100 000 kuuluu potentiaalisesti työllistyviin.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa arviolta 300 000 hengellä vuoteen 2025 mennessä. Työikäisen väestön määrä taas laskee noin 90 000 hengellä. Huoltosuhteemme on lievästi sanottuna ongelmallinen.
Suomella on oikeastaan jäljellä vain yksi vaihtoehto. Lisätä voimakkaasti maahanmuuttoa ja tätä kautta saada työllisten määrän lisäys tarvittavaan 200 000 henkeen.
Mitä on Suomella vaakakupissa?
Joko valitsemme talouskasvun ja työvoimapotentiaalin tai nyt alkaneen pitkän taantuman ja suoranaisen pysähtyneisyyden, stagnaation tilan. Suomi, Euroopan Japani?
Tämän hetken pakolaistilanne on ollut tarpeellinen herätys. Ensiksikin se on muistutus, mitkä ovat seuraukset keskinäisriippuvuuden maailmassa, kun epäonnistumme katastrofaalisesti takaamaan ihmisille turvalliset elinolot ja kun emme suhtaudu ympäristöpolitiikkaan riittävän vakavasti – kuolemanvakavasti. Nykyinen pakolaisaalto on pientä siihen verrattuna, mitä on luvassa, kun ihmiset lähtevät liikkeelle veden ja elinkelpoisen maaperän vähyyden takia.
Vielä ehdimme, mutta pitkään emme. Euroopan on otettava voimakkaampi rooli YK:n kehittämisessä sekä globaalissa kehitys- ja ympäristöpolitiikassa.
Suomeen tuli 3024 alaikäistä turvapaikanhakijaa yksin vuonna 2015. Eli lasta. Yksin. Edellisinä vuosina heitä on ollut muutamia satoja. Alaikäisyksiköitä oli vuoden 2014 lopulla 8, vuoden 2015 lopulla alaikäisyksiköitä oli 68.
Mitä luvut kertovat? Ne kertovat pitkälti siitä, että vuoden sisällä Suomeen saapui edellisiin vuosiin verrattuna paljon pakolaisia. Mutta ne kertovat myös siitä, että Suomelle on annettu mahdollisuus kääntää kerralla ongelmallista huoltosuhdettamme parempaan. Suomella on sauma, jos se osaa sen käyttää.
Jokaisen Suomesta turvapaikkaa hakevan kohdalla kyse on ihmisestä, jolla on perus- ja ihmisoikeudet. Lasten kohdalla vieraillessani vastaanottokeskuksissa ja alaikäisyksiköissä olen joutunut toteamaan puutteita lasten oikeuksien toteutumisessa. Toisaalta olen saanut havaita, miten sitoutuneesti ammattilaiset ja vapaaehtoiset ovat olleet valmiita tekemään työtä turvapaikanhakijoiden tukena.
Annoin lokakuun alussa hallitukselle arvion ja seitsemän toimenpide-esitystä yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijalasten asemasta. Huomioni kiinnittyi erityisesti vastaanottoprosessin hoitamisen kaoottisuuteen. Myöhemmin Tornion järjestelykeskus on saanut asioihin ryhtiä. Vaarana syksyllä oli lasten katoamiset, kun lapsia liikkui ilman määränpäätä satunnaisesti ohjattuina eri puolilla Suomea. Raportoin hallitukselle seuraavasti:
”Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan Suomi ei ole pystynyt vastaamaan riittävällä tavalla loppukesän ja syksyn aikana yksin maahan tulleiden lasten vastaanottamiseen. Järjestöjen vastuulle on jäänyt ilman toimeksiantosopimuksia ja selkeitä ohjeita lasten vastaanottaminen muun muassa rautatieasemilla ja ohjaaminen rekisteröitymään vastaanottojärjestelmään. Vastaanottoprosessissa on ollut puutteita. Maahanmuuttovirasto on toiminut ripeästi majoituskapasiteetin lisäämiseksi.”
Ruotsiin tuli vuonna 2013 noin 4000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa. Näistä lapsista katosi 347. Suomeen on viime vuosina tullut 100-200 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa. Vuonna 2013 näistä katosi 10. Yksin maahan tulevien lasten määrät ovat lisääntyneet huomattavasti, joten riski, että lapsia katoaa entistä enemmän, kasvaa. Vuonna 2014 Ruotsiin tuli noin 7000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa.
Lasten vastaanottaminen ja rekisteröityminen turvapaikanhakijoiksi ovat tärkeitä vaiheita, joiden avulla voidaan varmistaa lasten turvallisuus mahdollisimman hyvin. Ongelmia on ilmennyt valitettavalla tavalla lapsille määrättävien edustajien määrässä ja laadussa.
Jokainen yksin maahan tullut alaikäinen turvapaikanhakija saa edustajan, jonka tehtävänä on valvoa lapsen edun toteutumista. Edustajien tarve on edelleen suuri. Edustajien koulutus on ollut heikkoa. Yhdellä edustajalla on voinut olla jopa 50 lasta. Ei lainkaan tyydyttävä tilanne.
Suomen osalta ei voida kuitenkaan puhua kriisistä. Pystymme kotouttamaan jokaisen täällä olevan lapsen, mikäli vain haluamme.
Syyskuussa esitin hallitukselle, että se käynnistäisi valmistelun perhe- eli yksityismajoituksen mahdollistamiseksi. Toisin sanoen lastensuojelun sijaishuollon tapaan perhe voisi ottaa lapsen vastaan ja pitää hänestä huolta. Tästä toivoin maksettavan korvauksen. Maahanmuuttovirastossa asiaa pidettiin sinänsä mahdollisena, mutta hallituksen suunnalla valmistelu ei ole edennyt.
Haluamme laitostaa, emme kotouttaa. Tosiasiahan on, että Suomi on epäonnistunut kotouttamisessa. Kouluterveyskyselyt antavat karun kuvan ensimmäinen polven maahanmuuttajalasten hyvinvoinnista ja koulukokemuksista. Kiusaamista, yksinäisyyttä, väkivaltaa, uhan tunnetta.
Kouluterveyskysely tuotti vuonna 2013 ensimmäistä kertaa Suomessa laajamittaista ja kattavaa tietoa maahanmuuttajataustaisten lasten (8. ja 9. luokkien oppilaiden) terveydestä ja hyvinvoinnista. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat kokevat fyysistä uhkaa yleisemmin kuin muut. Fyysisellä uhalla tarkoitetaan, että lapselta oli varastettu tai yritetty varastaa jotain käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä, häntä oli uhattu vahingoittaa fyysisesti tai hänen kimppuunsa oli käyty. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 42 prosenttia oli kokenut fyysistä uhkaa viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat kokevat eniten seksuaalista väkivaltaa, millä tarkoitetaan vastentahtoista intiimiä koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista tai maksun tarjoamista seksistä. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 32 prosenttia ja tytöistä 28 prosenttia oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
Ensimmäisen polven maahanmuuttajalapset kokevat koulun työilmapiirin heikommaksi kuin muut. Ensimmäisen polven pojista 45 prosenttia ja tytöistä 36 prosenttia kokee ongelmia työilmapiirissä. Huumekokeilut olivat yleisimpiä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla. Heistä 37 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus laittomia huumeita. Valtaväestön pojista 9 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus huumeita. Humalajuominen on yleisintä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla. Heistä 31 prosenttia joi itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa, kun vastaava osuus muista pojista oli 11–15 prosenttia.
Ensimmäisen polven maahanmuuttajalapset arvioivat kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn vaikeammaksi kuin muut lapset. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajapojista 23 prosenttia ja tytöistä 21 prosenttia arvioi kouluterveydenhoitajalle pääsyn vaikeaksi. Vastaava osuus valtaväestön tytöistä oli 15 prosenttia ja pojista 10 prosenttia.
Näihin lukuihin on herättävä. Huoltosuhde ei oikene, jos lapsuus on tuskaa ja selviämistä – ei vahvuuksien löytämistä, kasvamista ja oppimista.
Alaikäisyksiköissä olen nähnyt, kuinka Suomeen tullut lapsi oppii ajamaan polkupyörää. Olen nähnyt, kun lapsi oppii nopeasti suomen tai ruotsin kielen.
Samaan aikaan Suomi ei valtiona ole oppinut näkemään, mikä potentiaali näissä lapsissa on. Jos joku minulle muuta väittää, tapitan häntä kohtuullisen pitkään silmiin. Oletko tosissasi?
Yhdessä alaikäisyksikössä vierailtuani annoin jokaiselle siellä olleelle lapselle päiväkirjan. Moni heistä toivoi voivansa kirjoittaa työstä ja toimeentulosta. Tulevaisuudesta. Näillä lapsilla on näyttämisen halua ja tahtoa. Tietysti kipeitäkin asioita.
Yksi lapsukainen puhui sujuvasti espanjaa ja englantia, kuuden kuukauden jälkeen jo kohtuullisesti suomea. Näitäkö me käännytämme rajoiltamme? Hekö ovat ongelma?
En halua, että Göran Persson voisi nauraa meille. Suomen on oltava Pohjoismaiden paras esimerkki kotouttamisesta ja huoltosuhteen kääntämisestä kestäväksi. Se riittää, koska tuolloin olemme maailman paras. Tällä tiellä emme vielä ole.
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Lähteitä:
Gissler, Mika & Pyykkönen, Jussi: Työllisyystavoitteet eivät ole realistisia ilman maahanmuuton tuntuvaa lisäämistä. Yhteiskuntapolitiikka 3/2015, s. 278-282.
Kirjoitus julkaistaan Nuorten Kotkien Keskusliiton Kotkaviesti-lehdessä 1/2016.
Vuosia olemme tienneet, että väestörakenteemme on vinoutunut. Meidän olisi välttämätöntä saada maahan lisää kansalaisia – perheitä, lapsia, tulevia yrittäjiä, työntekijöitä. Suomen rakentajia.
Viime keväänä osallistuin keskusteluun, jossa Ruotsin politiikan ytimistä ihmeteltiin Suomen valitsemaa linjaa eli passiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä ei ollut nykyhallituksen kritiikki, sillä se ei ollut vielä virassa. Kyse oli pidemmästä linjasta. Kritisoija oli Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson.
Ruotsin tie on ollut toinen. Maasta on haluttu houkutteleva maahanmuuttajille. Ruotsi ei ole stagnaatiossa, Suomi on. Ruotsin talous kasvaa, Suomen ei.
Suomi ei selviä ilman maahanmuuton voimakasta lisäämistä. Työllisten määrän tulisi kasvaa kestävyysvajeesta johtuen noin 200 000. Rekisteriaineistoihin pohjaten voidaan arvioida, että työttömistä vain alle 100 000 kuuluu potentiaalisesti työllistyviin.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa arviolta 300 000 hengellä vuoteen 2025 mennessä. Työikäisen väestön määrä taas laskee noin 90 000 hengellä. Huoltosuhteemme on lievästi sanottuna ongelmallinen.
Suomella on oikeastaan jäljellä vain yksi vaihtoehto. Lisätä voimakkaasti maahanmuuttoa ja tätä kautta saada työllisten määrän lisäys tarvittavaan 200 000 henkeen.
Mitä on Suomella vaakakupissa?
Joko valitsemme talouskasvun ja työvoimapotentiaalin tai nyt alkaneen pitkän taantuman ja suoranaisen pysähtyneisyyden, stagnaation tilan. Suomi, Euroopan Japani?
Tämän hetken pakolaistilanne on ollut tarpeellinen herätys. Ensiksikin se on muistutus, mitkä ovat seuraukset keskinäisriippuvuuden maailmassa, kun epäonnistumme katastrofaalisesti takaamaan ihmisille turvalliset elinolot ja kun emme suhtaudu ympäristöpolitiikkaan riittävän vakavasti – kuolemanvakavasti. Nykyinen pakolaisaalto on pientä siihen verrattuna, mitä on luvassa, kun ihmiset lähtevät liikkeelle veden ja elinkelpoisen maaperän vähyyden takia.
Vielä ehdimme, mutta pitkään emme. Euroopan on otettava voimakkaampi rooli YK:n kehittämisessä sekä globaalissa kehitys- ja ympäristöpolitiikassa.
Suomeen tuli 3024 alaikäistä turvapaikanhakijaa yksin vuonna 2015. Eli lasta. Yksin. Edellisinä vuosina heitä on ollut muutamia satoja. Alaikäisyksiköitä oli vuoden 2014 lopulla 8, vuoden 2015 lopulla alaikäisyksiköitä oli 68.
Mitä luvut kertovat? Ne kertovat pitkälti siitä, että vuoden sisällä Suomeen saapui edellisiin vuosiin verrattuna paljon pakolaisia. Mutta ne kertovat myös siitä, että Suomelle on annettu mahdollisuus kääntää kerralla ongelmallista huoltosuhdettamme parempaan. Suomella on sauma, jos se osaa sen käyttää.
Jokaisen Suomesta turvapaikkaa hakevan kohdalla kyse on ihmisestä, jolla on perus- ja ihmisoikeudet. Lasten kohdalla vieraillessani vastaanottokeskuksissa ja alaikäisyksiköissä olen joutunut toteamaan puutteita lasten oikeuksien toteutumisessa. Toisaalta olen saanut havaita, miten sitoutuneesti ammattilaiset ja vapaaehtoiset ovat olleet valmiita tekemään työtä turvapaikanhakijoiden tukena.
Annoin lokakuun alussa hallitukselle arvion ja seitsemän toimenpide-esitystä yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijalasten asemasta. Huomioni kiinnittyi erityisesti vastaanottoprosessin hoitamisen kaoottisuuteen. Myöhemmin Tornion järjestelykeskus on saanut asioihin ryhtiä. Vaarana syksyllä oli lasten katoamiset, kun lapsia liikkui ilman määränpäätä satunnaisesti ohjattuina eri puolilla Suomea. Raportoin hallitukselle seuraavasti:
”Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan Suomi ei ole pystynyt vastaamaan riittävällä tavalla loppukesän ja syksyn aikana yksin maahan tulleiden lasten vastaanottamiseen. Järjestöjen vastuulle on jäänyt ilman toimeksiantosopimuksia ja selkeitä ohjeita lasten vastaanottaminen muun muassa rautatieasemilla ja ohjaaminen rekisteröitymään vastaanottojärjestelmään. Vastaanottoprosessissa on ollut puutteita. Maahanmuuttovirasto on toiminut ripeästi majoituskapasiteetin lisäämiseksi.”
Ruotsiin tuli vuonna 2013 noin 4000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa. Näistä lapsista katosi 347. Suomeen on viime vuosina tullut 100-200 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa. Vuonna 2013 näistä katosi 10. Yksin maahan tulevien lasten määrät ovat lisääntyneet huomattavasti, joten riski, että lapsia katoaa entistä enemmän, kasvaa. Vuonna 2014 Ruotsiin tuli noin 7000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa.
Lasten vastaanottaminen ja rekisteröityminen turvapaikanhakijoiksi ovat tärkeitä vaiheita, joiden avulla voidaan varmistaa lasten turvallisuus mahdollisimman hyvin. Ongelmia on ilmennyt valitettavalla tavalla lapsille määrättävien edustajien määrässä ja laadussa.
Jokainen yksin maahan tullut alaikäinen turvapaikanhakija saa edustajan, jonka tehtävänä on valvoa lapsen edun toteutumista. Edustajien tarve on edelleen suuri. Edustajien koulutus on ollut heikkoa. Yhdellä edustajalla on voinut olla jopa 50 lasta. Ei lainkaan tyydyttävä tilanne.
Suomen osalta ei voida kuitenkaan puhua kriisistä. Pystymme kotouttamaan jokaisen täällä olevan lapsen, mikäli vain haluamme.
Syyskuussa esitin hallitukselle, että se käynnistäisi valmistelun perhe- eli yksityismajoituksen mahdollistamiseksi. Toisin sanoen lastensuojelun sijaishuollon tapaan perhe voisi ottaa lapsen vastaan ja pitää hänestä huolta. Tästä toivoin maksettavan korvauksen. Maahanmuuttovirastossa asiaa pidettiin sinänsä mahdollisena, mutta hallituksen suunnalla valmistelu ei ole edennyt.
Haluamme laitostaa, emme kotouttaa. Tosiasiahan on, että Suomi on epäonnistunut kotouttamisessa. Kouluterveyskyselyt antavat karun kuvan ensimmäinen polven maahanmuuttajalasten hyvinvoinnista ja koulukokemuksista. Kiusaamista, yksinäisyyttä, väkivaltaa, uhan tunnetta.
Kouluterveyskysely tuotti vuonna 2013 ensimmäistä kertaa Suomessa laajamittaista ja kattavaa tietoa maahanmuuttajataustaisten lasten (8. ja 9. luokkien oppilaiden) terveydestä ja hyvinvoinnista. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat kokevat fyysistä uhkaa yleisemmin kuin muut. Fyysisellä uhalla tarkoitetaan, että lapselta oli varastettu tai yritetty varastaa jotain käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä, häntä oli uhattu vahingoittaa fyysisesti tai hänen kimppuunsa oli käyty. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 42 prosenttia oli kokenut fyysistä uhkaa viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojat kokevat eniten seksuaalista väkivaltaa, millä tarkoitetaan vastentahtoista intiimiä koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista tai maksun tarjoamista seksistä. Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista 32 prosenttia ja tytöistä 28 prosenttia oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
Ensimmäisen polven maahanmuuttajalapset kokevat koulun työilmapiirin heikommaksi kuin muut. Ensimmäisen polven pojista 45 prosenttia ja tytöistä 36 prosenttia kokee ongelmia työilmapiirissä. Huumekokeilut olivat yleisimpiä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla. Heistä 37 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus laittomia huumeita. Valtaväestön pojista 9 prosenttia ilmoitti kokeilleensa joskus huumeita. Humalajuominen on yleisintä ensimmäisen polven maahanmuuttajapojilla. Heistä 31 prosenttia joi itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa, kun vastaava osuus muista pojista oli 11–15 prosenttia.
Ensimmäisen polven maahanmuuttajalapset arvioivat kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn vaikeammaksi kuin muut lapset. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajapojista 23 prosenttia ja tytöistä 21 prosenttia arvioi kouluterveydenhoitajalle pääsyn vaikeaksi. Vastaava osuus valtaväestön tytöistä oli 15 prosenttia ja pojista 10 prosenttia.
Näihin lukuihin on herättävä. Huoltosuhde ei oikene, jos lapsuus on tuskaa ja selviämistä – ei vahvuuksien löytämistä, kasvamista ja oppimista.
Alaikäisyksiköissä olen nähnyt, kuinka Suomeen tullut lapsi oppii ajamaan polkupyörää. Olen nähnyt, kun lapsi oppii nopeasti suomen tai ruotsin kielen.
Samaan aikaan Suomi ei valtiona ole oppinut näkemään, mikä potentiaali näissä lapsissa on. Jos joku minulle muuta väittää, tapitan häntä kohtuullisen pitkään silmiin. Oletko tosissasi?
Yhdessä alaikäisyksikössä vierailtuani annoin jokaiselle siellä olleelle lapselle päiväkirjan. Moni heistä toivoi voivansa kirjoittaa työstä ja toimeentulosta. Tulevaisuudesta. Näillä lapsilla on näyttämisen halua ja tahtoa. Tietysti kipeitäkin asioita.
Yksi lapsukainen puhui sujuvasti espanjaa ja englantia, kuuden kuukauden jälkeen jo kohtuullisesti suomea. Näitäkö me käännytämme rajoiltamme? Hekö ovat ongelma?
En halua, että Göran Persson voisi nauraa meille. Suomen on oltava Pohjoismaiden paras esimerkki kotouttamisesta ja huoltosuhteen kääntämisestä kestäväksi. Se riittää, koska tuolloin olemme maailman paras. Tällä tiellä emme vielä ole.
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Lähteitä:
Gissler, Mika & Pyykkönen, Jussi: Työllisyystavoitteet eivät ole realistisia ilman maahanmuuton tuntuvaa lisäämistä. Yhteiskuntapolitiikka 3/2015, s. 278-282.
Kirjoitus julkaistaan Nuorten Kotkien Keskusliiton Kotkaviesti-lehdessä 1/2016.
2. helmikuuta 2016
Уполномоченный по правам ребенка Финляндии: Защита детей осуществляется не в Инстаграме
Уполномоченный по правам ребенка Туомас Курттила подчеркивает, что в Финляндии защита детей осуществляется во имя благополучия ребенка. В случае если в Финляндии клиент органов защиты детей недоволен с действиями этих органов, он может обратиться за помощью, например, к уполномоченному по вопросам социальной защиты своего муниципалитета, задача которого – обеспечивать продвижение и реализацию прав клиента. Основополагающим фактором является то, что за защиту детей отвечают эксперты, имеющие надлежащие образование и навыки.
– По моим оценкам, многостороннее сотрудничество в вопросах, связанных с детьми, усиливается. Между органами власти имеются тесные связи, в основе которых лежит деятельность экспертов защиты детей. Меня удивляет, что в средствах массовой информации упорно освещаются конкретные ситуации конкретных детей. Это ставит под угрозу рост и развитие ребенка и оказывает стресс на всю семью. Такая деятельность – безответственна и лишена профессионализма. Защита детей осуществляется не в Инстаграме, отмечает Курттила.
В Финляндии национальность ребенка не имеет значения при решении об установлении замещающей опеки над ним. В 2015 году Совет Европы рассмотрел подготовленный депутатом Государственной Думы Ольгой Борзовой компетентный и основательный отчет, в котором она собрала более чем двухлетние данные о почти 30 странах-членах Совета Европы. В рамках этой работы Ольга Борзова посетила также Финляндию.
В своем отчете Ольга Борзова констатирует, что на основе собеседований с финскими экспертами она убедилась в том, что семьи-иммигранты не являются "бельмом на глазу" у органов социальной защиты. Зато количество установления замещающей опеки над детьми из семей с низким социально-экономическим положением или только с одним родителем в Финляндии выше, чем в среднем по всем семьям.
Уполномоченный по правам ребенка Российской Федерации сегодня обсуждал в своем Инстаграм-аккаунте случай с конкретным ребенком в Финляндии.
Реальные истории о защите детей в Финляндии: www.lastensuojelu.info/ru/
Lapsiasiavaltuutettu: Lastensuojelua ei tehdä Instagramilla
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila korostaa, että lastensuojelu toimii Suomessa lapsen parhaaksi. Mikäli asiakas ei ole Suomessa tyytyväinen lastensuojeluun, häntä auttaa esimerkiksi jokaisessa kunnassa toimiva sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on toimia asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Oleellista on, että lastensuojelusta vastaavat hyvin koulutetut ja osaavat ammattilaiset.
- Arvioni mukaan monenkeskinen yhteistyö lapsiasioissa on vahvistumaan päin. Viranomaisten väliset yhteydet ovat tiiviit ja ne perustuvat lastensuojelussa asiantuntijoiden toimintaan. Pidän erikoisena, että tiedotusvälineisiin tuodaan voimallisesti yksittäisten lasten tilanteita. Tämä vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä sekä luo painetta koko perheelle. Tällainen toiminta on vastuutonta ja epäammattimaista. Lastensuojelua ei tehdä Instagram-tilillä, toteaa Kurttila.
Suomessa lapsen huostaanotossa lapsen etnisellä taustalla ei ole merkitystä. Vuonna 2015 Euroopan Neuvosto käsitteli kansanedustaja Olga Borzovan asiantuntevan ja perusteellisesti valmistellun raportin, johon hän keräsi selvitystään varten yli kahden vuoden ajan tietoja lähes kolmestakymmenestä Euroopan neuvoston jäsenmaasta. Osana työtään Borzova vieraili myös Suomessa.
Borzova toteaa raportissaan vakuuttuneensa asiantuntijakuulemisten perusteella siitä, etteivät maahanmuuttajaperheet ole sosiaaliviranomaisten silmätikkuina. Sen sijaan huostaanottoja tehdään Suomessa suhteessa enemmän perheistä, joiden sosioekonominen asema on heikko tai joissa on vain yksi vanhempi.
Venäjän lapsiasiavaltuutettu on käsitellyt tänään Instagram-tilillään yksittäistä lastensuojelutapausta Suomesta.
Tositarinoita Suomen lastensuojelusta venäjäksi: www.lastensuojelu.info/ru/
– По моим оценкам, многостороннее сотрудничество в вопросах, связанных с детьми, усиливается. Между органами власти имеются тесные связи, в основе которых лежит деятельность экспертов защиты детей. Меня удивляет, что в средствах массовой информации упорно освещаются конкретные ситуации конкретных детей. Это ставит под угрозу рост и развитие ребенка и оказывает стресс на всю семью. Такая деятельность – безответственна и лишена профессионализма. Защита детей осуществляется не в Инстаграме, отмечает Курттила.
В Финляндии национальность ребенка не имеет значения при решении об установлении замещающей опеки над ним. В 2015 году Совет Европы рассмотрел подготовленный депутатом Государственной Думы Ольгой Борзовой компетентный и основательный отчет, в котором она собрала более чем двухлетние данные о почти 30 странах-членах Совета Европы. В рамках этой работы Ольга Борзова посетила также Финляндию.
В своем отчете Ольга Борзова констатирует, что на основе собеседований с финскими экспертами она убедилась в том, что семьи-иммигранты не являются "бельмом на глазу" у органов социальной защиты. Зато количество установления замещающей опеки над детьми из семей с низким социально-экономическим положением или только с одним родителем в Финляндии выше, чем в среднем по всем семьям.
Уполномоченный по правам ребенка Российской Федерации сегодня обсуждал в своем Инстаграм-аккаунте случай с конкретным ребенком в Финляндии.
Реальные истории о защите детей в Финляндии: www.lastensuojelu.info/ru/
Lapsiasiavaltuutettu: Lastensuojelua ei tehdä Instagramilla
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila korostaa, että lastensuojelu toimii Suomessa lapsen parhaaksi. Mikäli asiakas ei ole Suomessa tyytyväinen lastensuojeluun, häntä auttaa esimerkiksi jokaisessa kunnassa toimiva sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on toimia asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Oleellista on, että lastensuojelusta vastaavat hyvin koulutetut ja osaavat ammattilaiset.
- Arvioni mukaan monenkeskinen yhteistyö lapsiasioissa on vahvistumaan päin. Viranomaisten väliset yhteydet ovat tiiviit ja ne perustuvat lastensuojelussa asiantuntijoiden toimintaan. Pidän erikoisena, että tiedotusvälineisiin tuodaan voimallisesti yksittäisten lasten tilanteita. Tämä vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä sekä luo painetta koko perheelle. Tällainen toiminta on vastuutonta ja epäammattimaista. Lastensuojelua ei tehdä Instagram-tilillä, toteaa Kurttila.
Suomessa lapsen huostaanotossa lapsen etnisellä taustalla ei ole merkitystä. Vuonna 2015 Euroopan Neuvosto käsitteli kansanedustaja Olga Borzovan asiantuntevan ja perusteellisesti valmistellun raportin, johon hän keräsi selvitystään varten yli kahden vuoden ajan tietoja lähes kolmestakymmenestä Euroopan neuvoston jäsenmaasta. Osana työtään Borzova vieraili myös Suomessa.
Borzova toteaa raportissaan vakuuttuneensa asiantuntijakuulemisten perusteella siitä, etteivät maahanmuuttajaperheet ole sosiaaliviranomaisten silmätikkuina. Sen sijaan huostaanottoja tehdään Suomessa suhteessa enemmän perheistä, joiden sosioekonominen asema on heikko tai joissa on vain yksi vanhempi.
Venäjän lapsiasiavaltuutettu on käsitellyt tänään Instagram-tilillään yksittäistä lastensuojelutapausta Suomesta.
Tositarinoita Suomen lastensuojelusta venäjäksi: www.lastensuojelu.info/ru/
14. tammikuuta 2016
Lapset ja SOME
Sosiaalisen median riskit lapsille ovat viime aikoina olleet jälleen uutisissa. Erityisesti Periscope-suoratoistopalvelu on aiheuttanut keskustelua, sillä osa lapsista ja nuorista on kokenut siellä kiusaamista ja häirintää. Periscopen ajatus on, että käyttäjä lähettää puhelimellaan suoraa videokuvaa, jota kuka tahansa voi seurata ja kommentoida. Periaatteeltaan Periscope ei ole aiempiin sosiaalisen median palveluihin tai sovelluksiin nähden mitenkään erityinen. Aiemminkin lapset ovat julkaisseet videoitaan ja kuviaan sosiaalisessa mediassa. Uusia sosiaalisen median palveluja ja sovelluksia tulee jatkuvasti. Siksi haasteena on aikuisten näkökulmasta pysyä kärryillä siitä, missä lapset ovat sosiaalisessa mediassa ja mitä he siellä kohtaavat.
Julkista keskustelua lasten sosiaalisen median käyttöön liittyen leimaa huolipuhe. Erityisesti vanhemmat ovat huolissaan lasten toiminnasta sosiaalisessa mediassa. Otsikoihin nousevat usein kaikkein pahimmat uhkakuvat. Lasten verkkoympäristöjen käyttöä käsittelevän väitöstutkimukseni mukaan lapset näkevät itsensä kuitenkin enemmän toimijoina kuin uhreina verkkoympäristöissä: siellä voi viettää aikaa ja jutella kavereiden kanssa, leikkiä ja pelata. Olisi hyvä muistaa, että kaikella on aina hyvätkin puolensa, eikä sosiaalinen media ole mustavalkoisesti hyvä tai paha. Mahdollisuudet ja riskit kulkevat käsi kädessä.
Sosiaalinen media on tärkeä osa lasten elämää: sitä voisi nykyisin kutsua lasten leikkipaikaksi. Siinä missä ennen lapset leikkivät polttopalloa ja kirkonrottaa tai nuoret lähtivät hengailemaan kylille, tapaavat he nykyisin kavereitaan verkon kautta. Väitöstutkimukseni mukaan verkon tärkein ominaisuus lapsille on juuri sosiaalisuus. Kyse on lapsen perustarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sosiaalinen media tarjoaa lapselle yleisön, jonka edessä hän voi peilata itseään, saada huomiota ja kehittää omaa identiteettiään.
Julkisena tilana sosiaalisella medialla, aivan kuten muillakin julkisilla paikoilla, on huonotkin puolensa. Keskeinen kysymys koskee lapsen yksityisyyden suojaa: osaavatko muut käyttäjät kunnioittaa sitä ja osaako lapsi itse suojella itseään? Entä ymmärtääkö lapsi tekojensa seuraukset? Keskustelussa huonoin vaihtoehto on lietsoa pelkoa ja kauhukuvia tai kieltää lapsilta sosiaalisen median käyttö. Sen sijaan aikuisten tulisi selvittää, mitä lasten käyttämissä sosiaalisen median palveluissa tapahtuu ja keskustella niiden käytöstä lasten kanssa. Pelisäännöt on hyvä sopia yhdessä lasten kanssa.
On hyvä muistaa, että jo nyt suurin osa lapsista tunnistaa netin riskejä ja osaa huomioida ne. Väitöstutkimukseni mukaan lapset ovat hyvin varovaisia netissä, eivätkä paljasta esimerkiksi henkilötietojaan. Suurin osa lapsista kertoi, että heidän vanhempansa tietävät, mitä he netissä tekevät. On kuitenkin aina pieni joukko lapsia, jotka eivät välttämättä tunnista omien tekojensa seurauksia. Näin on muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa. Näiden lasten valmiuksiin toimia sosiaalisessa mediassa tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Medialukutaito ja mediaosaaminen ovat kansalaisvalmiuksia, yksi tärkeä osa jokaisen kansalaisen perustaitoja ja turvallisuutta. Siksi on tärkeää, että mediaan suhtaudutaan kiinnostuneesti myös kouluissa ja siitä keskustellaan yhdessä oppilaiden kanssa. Medialukutaito on kirjattu nykyisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin varsin näkyvästi. Paljon on kuitenkin kouluissa parantamisen varaa siinä, miten esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödynnetään opetuksessa ja miten oppilaiden osallisuutta voitaisiin tukea koulussa ja luokassa sen avulla.
Kun puhutaan lasten sosiaalisen median käytöstä, äänessä ovat usein vanhemmat, toimittajat ja lasten parissa työskentelevät ammattilaiset. Keskusteluun olisi hyvä saada mukaan paitsi lapset itse, myös sosiaalisen median palveluiden kehittäjät. Olisi tarpeen käydä kansallisilla ja kansainvälisillä kentillä keskustelua siitä, millaisia asioita tulee huomioida, kun kehitetään palveluita lapsille ja miten tunnistetaan tietoturvatarpeet, jotka liittyvät erityisesti lapsiin. YK:n lapsen oikeuksien komiteallakin voisi lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanon valvojana olla asiaan sanottavaa. Kyse on lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta merkittävästä asiasta: miten taataan lapsille oikeus saada tietoa ja ilmaista itseään ja toisaalta heidän oikeutensa saada suojelua ja turvaa.
Eri osapuolten saaminen mukaan keskusteluun olisi erityisen tärkeää ja ajankohtaista nyt, kun EU:n tietosuojauudistusta valmistellaan. Osana uudistusta pohditaan, kielletäänkö sosiaalisen median käyttö alle 16-vuotiailta ilman vanhempien suostumusta. Parhaimmillaan uudistus voisi motivoida vanhempia tutustumaan paremmin lasten käyttämiin sosiaalisen median palveluihin. Toisaalta haasteena on se, että lapset ovat osanneet tähänkin saakka kiertää palveluiden ikärajoituksia. Pohjimmiltaan tässä pohdinnassa on kyse kasvatuksesta ja luottamuksesta lasten ja vanhempien välillä. Tarvitaan rakentavaa keskustelua eri osapuolten, lastenkin, kanssa.
Terhi Tuukkanen
Ylitarkastaja
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
Lähde:
Tuukkanen, T. 2014. A Framework for Children’s Participation in Online Environments. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla osoitteessa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44765.
Julkista keskustelua lasten sosiaalisen median käyttöön liittyen leimaa huolipuhe. Erityisesti vanhemmat ovat huolissaan lasten toiminnasta sosiaalisessa mediassa. Otsikoihin nousevat usein kaikkein pahimmat uhkakuvat. Lasten verkkoympäristöjen käyttöä käsittelevän väitöstutkimukseni mukaan lapset näkevät itsensä kuitenkin enemmän toimijoina kuin uhreina verkkoympäristöissä: siellä voi viettää aikaa ja jutella kavereiden kanssa, leikkiä ja pelata. Olisi hyvä muistaa, että kaikella on aina hyvätkin puolensa, eikä sosiaalinen media ole mustavalkoisesti hyvä tai paha. Mahdollisuudet ja riskit kulkevat käsi kädessä.
Sosiaalinen media on tärkeä osa lasten elämää: sitä voisi nykyisin kutsua lasten leikkipaikaksi. Siinä missä ennen lapset leikkivät polttopalloa ja kirkonrottaa tai nuoret lähtivät hengailemaan kylille, tapaavat he nykyisin kavereitaan verkon kautta. Väitöstutkimukseni mukaan verkon tärkein ominaisuus lapsille on juuri sosiaalisuus. Kyse on lapsen perustarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sosiaalinen media tarjoaa lapselle yleisön, jonka edessä hän voi peilata itseään, saada huomiota ja kehittää omaa identiteettiään.
Julkisena tilana sosiaalisella medialla, aivan kuten muillakin julkisilla paikoilla, on huonotkin puolensa. Keskeinen kysymys koskee lapsen yksityisyyden suojaa: osaavatko muut käyttäjät kunnioittaa sitä ja osaako lapsi itse suojella itseään? Entä ymmärtääkö lapsi tekojensa seuraukset? Keskustelussa huonoin vaihtoehto on lietsoa pelkoa ja kauhukuvia tai kieltää lapsilta sosiaalisen median käyttö. Sen sijaan aikuisten tulisi selvittää, mitä lasten käyttämissä sosiaalisen median palveluissa tapahtuu ja keskustella niiden käytöstä lasten kanssa. Pelisäännöt on hyvä sopia yhdessä lasten kanssa.
On hyvä muistaa, että jo nyt suurin osa lapsista tunnistaa netin riskejä ja osaa huomioida ne. Väitöstutkimukseni mukaan lapset ovat hyvin varovaisia netissä, eivätkä paljasta esimerkiksi henkilötietojaan. Suurin osa lapsista kertoi, että heidän vanhempansa tietävät, mitä he netissä tekevät. On kuitenkin aina pieni joukko lapsia, jotka eivät välttämättä tunnista omien tekojensa seurauksia. Näin on muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa. Näiden lasten valmiuksiin toimia sosiaalisessa mediassa tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Medialukutaito ja mediaosaaminen ovat kansalaisvalmiuksia, yksi tärkeä osa jokaisen kansalaisen perustaitoja ja turvallisuutta. Siksi on tärkeää, että mediaan suhtaudutaan kiinnostuneesti myös kouluissa ja siitä keskustellaan yhdessä oppilaiden kanssa. Medialukutaito on kirjattu nykyisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin varsin näkyvästi. Paljon on kuitenkin kouluissa parantamisen varaa siinä, miten esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödynnetään opetuksessa ja miten oppilaiden osallisuutta voitaisiin tukea koulussa ja luokassa sen avulla.
Kun puhutaan lasten sosiaalisen median käytöstä, äänessä ovat usein vanhemmat, toimittajat ja lasten parissa työskentelevät ammattilaiset. Keskusteluun olisi hyvä saada mukaan paitsi lapset itse, myös sosiaalisen median palveluiden kehittäjät. Olisi tarpeen käydä kansallisilla ja kansainvälisillä kentillä keskustelua siitä, millaisia asioita tulee huomioida, kun kehitetään palveluita lapsille ja miten tunnistetaan tietoturvatarpeet, jotka liittyvät erityisesti lapsiin. YK:n lapsen oikeuksien komiteallakin voisi lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanon valvojana olla asiaan sanottavaa. Kyse on lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta merkittävästä asiasta: miten taataan lapsille oikeus saada tietoa ja ilmaista itseään ja toisaalta heidän oikeutensa saada suojelua ja turvaa.
Eri osapuolten saaminen mukaan keskusteluun olisi erityisen tärkeää ja ajankohtaista nyt, kun EU:n tietosuojauudistusta valmistellaan. Osana uudistusta pohditaan, kielletäänkö sosiaalisen median käyttö alle 16-vuotiailta ilman vanhempien suostumusta. Parhaimmillaan uudistus voisi motivoida vanhempia tutustumaan paremmin lasten käyttämiin sosiaalisen median palveluihin. Toisaalta haasteena on se, että lapset ovat osanneet tähänkin saakka kiertää palveluiden ikärajoituksia. Pohjimmiltaan tässä pohdinnassa on kyse kasvatuksesta ja luottamuksesta lasten ja vanhempien välillä. Tarvitaan rakentavaa keskustelua eri osapuolten, lastenkin, kanssa.
Terhi Tuukkanen
Ylitarkastaja
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
Lähde:
Tuukkanen, T. 2014. A Framework for Children’s Participation in Online Environments. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla osoitteessa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44765.
8. tammikuuta 2016
Kiitos Riihimäki!
Suomessa on käyty vilkasta keskustelua lapsen oikeudesta päivähoitoon (mm. Aamuposti 28.12.). Monissa kunnissa valtuustot ovat viime vuoden lopulla linjanneet osana talousarviotaan päivähoito-oikeuden laajuudesta ja henkilöstömitoituksesta.
Lapsiasiavaltuutettuna tehtäväni on arvioida, mikä on Suomessa lasten hyvinvoinnin tila ja miten lasten oikeudet maassamme toteutuvat.
Haluan kiittää Riihimäen kaupungin viisaita päätöksentekijöitä, jotka eivät tehneet heikennyksiä lapsen oikeuteen päivähoidon palveluihin ja päivähoidon henkilöstömitoitukseen.
Käydyssä keskustelussa on asettunut tarpeettomasti vastakkain kotikasvatus ja päivähoito. Valitettavaa on, että julkisessa keskustelussa elätetään myyttejä kasvatuksensa ulkoistavista vanhemmista, joiden lapset ovat päivät pitkät päivähoidossa. Kun tutkimustietoa väitteen perään on kysytty, sitä ei ole löytynyt.
Kokopäiväisessä päivähoidossa olevista lapsista noin 10 prosentilla vanhempi on kotona. Näistä lapsista valtaosalla on tarve kokopäiväiseen päivähoitoon muun muassa kehityksellisistä ja lastensuojelullisista syistä. Tästäkään huolimatta kotona olevien vanhempien lapset eivät ole pitkiä päiviä päivähoidossa, vaan noin 5-6 tuntia päivässä.
Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että laadukkaasta päivähoidosta hyötyvät eniten lapset, joilla on taustassa sosiaalisia riskitekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmat. Vieraskielisten lasten kannalta kotimaisen kielen oppiminen on ratkaisevan tärkeää jo ennen esikoulun alkua.
Kiitän Riihimäen kaupungin vastuullisesta linjasta. Se on linja, jonka taloustieteen tutkimus on todennut kansantalouden kannalta tuottavimmaksi. Kunnat, jotka etenevät maan hallituksen esityksen mukaisesti, ovat myös kuormittumassa päätöksiin liittyvän byrokratian kanssa.
Väärä säästö on huomisen velkaa. Päätökset, joissa lapsia asetetaan eri asemaan perhetaustan suhteen, ovat lyhytnäköisiä. Niihin ei Suomella ole varaa. Riihimäen tie on vastuullinen ja esimerkillinen. Se on lahja pienille lapsille.
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Kirjoitus julkaistu Aamuposti-lehdessä 5.1.2016.
Lapsiasiavaltuutettuna tehtäväni on arvioida, mikä on Suomessa lasten hyvinvoinnin tila ja miten lasten oikeudet maassamme toteutuvat.
Haluan kiittää Riihimäen kaupungin viisaita päätöksentekijöitä, jotka eivät tehneet heikennyksiä lapsen oikeuteen päivähoidon palveluihin ja päivähoidon henkilöstömitoitukseen.
Käydyssä keskustelussa on asettunut tarpeettomasti vastakkain kotikasvatus ja päivähoito. Valitettavaa on, että julkisessa keskustelussa elätetään myyttejä kasvatuksensa ulkoistavista vanhemmista, joiden lapset ovat päivät pitkät päivähoidossa. Kun tutkimustietoa väitteen perään on kysytty, sitä ei ole löytynyt.
Kokopäiväisessä päivähoidossa olevista lapsista noin 10 prosentilla vanhempi on kotona. Näistä lapsista valtaosalla on tarve kokopäiväiseen päivähoitoon muun muassa kehityksellisistä ja lastensuojelullisista syistä. Tästäkään huolimatta kotona olevien vanhempien lapset eivät ole pitkiä päiviä päivähoidossa, vaan noin 5-6 tuntia päivässä.
Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että laadukkaasta päivähoidosta hyötyvät eniten lapset, joilla on taustassa sosiaalisia riskitekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmat. Vieraskielisten lasten kannalta kotimaisen kielen oppiminen on ratkaisevan tärkeää jo ennen esikoulun alkua.
Kiitän Riihimäen kaupungin vastuullisesta linjasta. Se on linja, jonka taloustieteen tutkimus on todennut kansantalouden kannalta tuottavimmaksi. Kunnat, jotka etenevät maan hallituksen esityksen mukaisesti, ovat myös kuormittumassa päätöksiin liittyvän byrokratian kanssa.
Väärä säästö on huomisen velkaa. Päätökset, joissa lapsia asetetaan eri asemaan perhetaustan suhteen, ovat lyhytnäköisiä. Niihin ei Suomella ole varaa. Riihimäen tie on vastuullinen ja esimerkillinen. Se on lahja pienille lapsille.
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Kirjoitus julkaistu Aamuposti-lehdessä 5.1.2016.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)