Vuosi sitten Norjan entinen pääministeri Jens Stoltenberg älähti, kun norjalaisen lapsen syntymäpäiville ei ollut saapunut yksikään kutsutuista. Lapsen äiti päivitti Facebookiin koskettavan kuvan koskemattomista karkkikulhoista.
Sama ilmiö on meillä Suomessa. Koskemattomat karkkikulhot ja syntymäpäivien tuolileikki. Syy on täydellisen ajattelemattomissa vanhemmissa. Jos osu ja upposi eli loukkaannut edellisestä, hyvä. Loukkaantumisesi on murto-osa siitä, mitä olet lapsesi päiväkoti- tai luokkakaverille aiheuttanut.
Tapaan työssäni paljon lapsia. Tänäkin vuonna moni lapsi on jäänyt ilman syntymäpäiväkutsuja ja osan lapsista syntymäpäivillä on käynyt kato. Kyse on suoranaisesta julmuudesta. Lapsiasiavaltuutettuna teen voitavani, että me aikuiset heräisimme koomastamme edes hetkeksi.
Syntymäpäivät ovat lapsella tärkeä asia. Tätä ei liene vaikea ymmärtää. Vai onko? Tunnistatko lähipiiristäsi? Peilistäsi?
Kutsumattomuus tai kutsujen kuihtuminen satuttavat, osuvat herkimpään, saavat häpeän näkyväksi ja peruuttamattomaksi. Ne ovat lapselle paikan ja aseman näyttämistä, pahinta sosiaalista nokkimista.
Ilmiöitä ovat erityisesti seuraavat:
1. Vanhempien tuolileikki. Luokalla on 7 poikaa, joista kutsun syntymäpäiville saa 4. Yksi on syntymäpäiväsankari ja vanhemmat kertovat tilaa olevan 4 lapselle. Lapsi valitsee, kaksi jää tuolia ilman. Syitä löytyy kerhotilan pienuudesta muumimukien rajallisuuteen. Tiedoksi vanhemmille, että tilanne on usein tuskallinen lapsellesi, joka joutuu tilannetta kutsumattomille tai kutsutuillekin selittämään. Ja kosto odottaa seuraavassa kuussa - ”Et kutsunut minua, en kutsu sinua.”
2. Lapsen tuolileikki. Luokalla on 7 poikaa, joista kutsun syntymäpäiville saa 4. Kerhotila ei rajoita ja tällä kertaa muumimukejakin on vitriinikaappi täynnä. Mutta lapsi haluaakin kutsua parhaat 4 kaveria, kahden kanssa leikkii vain satunnaisesti. Vanhemmat antavat lapsen päättää, onhan kyseessä kullannuppumme oma syntymäpäivä. Vanhempi - olet lapsesi kasvattaja, sinun on vastuu kertoa, miksi on syytä kutsua luokalta myös ne, joiden kanssa leikkii vähemmän. Elämässä ei aina voi valita vain parhaita kavereita, on osattava leikkiä monen kanssa.
3. Ei me ehditä, edes ilmoittamaan esteestä. On ymmärrettävää, ettei syntymäpäiville aina päästä - monenlaista menoa on arjessa, siis juhlassakin. Olisiko silti hyvä yrittää järjestellä tai edes sopia kyläily toiseen ajankohtaan, jolloin voi pienen lahjan kiikuttaa? Ja jos aina on perheen tai vanhempien tärkeysjärjestys toinen kuin lapsen, voisi hieman pohtia, kenen ehdoilla edetään. Esimerkiksi harrastuksesta voisi jäädä joskus pois, jotta syntymäpäiville pääsee osallistumaan. Oma lukunsa on vanhemmat, jotka eivät huolehdi esteen ilmoittamisesta. Kuulen jo korvissani, että ”ei me mitään tästä tiedetty”. Olisit sitten puhunut etukäteen lapsellesi - kun syntymäpäiväkutsuja tulee, niitä arvostetaan ja saatujen ohjeiden mukaan toimitaan.
Noin 70 prosenttia lapsista, joita on koulussa kiusattu tai jotka ovat olleet osallisina kiusaamiseen, kertoo, ettei kukaan aikuinen puuttunut. Oletko sinä yksi heistä? Syntymäpäiväkiusaaja?
Lapsiasiavaltuutettuna toivon seuraavaa:
1. Ymmärrä, että lapsesi on aina osa ryhmää päiväkodissa ja koulussa. Kutsukaa mieluummin kaikki kuin vain harvat ja valitut. Anna lapsille mahdollisuus kaveruuteen, ystävyyteen. Älä toimillasi sulje osaa lapsia pois. Myönnytys - lapselle ymmärrettävä rajaus voidaan tehdä, esimerkiksi niin, että kutsun saa joko luokan tytöt tai pojat. Mutta älä luulekaan, että rajauksesi olisi fiksu, kun erehdytkin täydelliseen tuolileikkiin.
2. Mieti, miltä sinusta vanhempi tuntuisi työpaikalla, kun tiimistäsi olisit ainoa, joka ei saa kutsua työkaverisi syntymäpäiville. Olisiko mukava kuunnella seuraavana päivänä lounaalla, kahvipöydässä, ennen palaveria, miten kaikilla oli ni-in mukavaa, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa? Tuntuisiko hyvältä, olisiko kivi kengässä pitkään? Miltähän tuosta noin metrin mittaisesta sama tuntuu? Hänestä, joka vielä miettii, ovatko toiset ihmiset luottamisen arvoisia, hyviä vai jotain aivan muuta.
3. Puhukaa näistä käytänteistä päiväkotiryhmäsi, luokkasi vanhempien kanssa. Opettaja, anna asialle vartti vanhempainillasta.
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
Hieno kirjoitus! Kiitos. 💐
VastaaPoistaJos vielä voisin vaikuttaa lisää, kirjoittaisin lasten syntyärietikettiin, että on tärkeämpää kutsua kaikki kuin pitää kalliit juhlat.
Halpoja paikkoja on koti, laavut, kunnan koulujen liikuntasalit ja vapaa-ajan tilat.
Ihmeellistä ei tarvitse ohjelman olla.
Synttärit 🎂 ei saa olla kilpavarustelutilanne. Ja lahjan summasta ei kannata ottaa paineita. Vitosellakin saa jo jotain kivaa.
http://pirpanapaallikko.blogspot.fi/2014/12/pirpanoiden-synttarit.html#gpluscomments
PoistaKotoisat juhlat voi järjestää hyvin edullisesti kotona. Noin 25-vuotta sitten meille kokoontui iso joukko poikia pelaamaan erilaisia lautapelejä ja näin olohuone oli tupaten täynnä. Yhdessä nämä pojat sitten minun poikani avustuksella valmistivat lettutaikinan(ison sellaisen) ja paistoivat lettuja. Lettukestien jälkeen pelaaminen jatkui. No nämä tilanteet olivat kyllä paremminkin syntymättömyys-päivä juhlia, koska niitä oli hyvin usein.
VastaaPoistaIhan hyviä pointteja kyllä, mutta totuus on se ettei meille yksinkertaisesti mahdu kaikkia kavereita. Kerhtoilaa ei ole käytössä, eikä ylimääräistä rahaa. Juhlat pidetään pieninä ja vaatimattomina, vain juurikin niille parhaille ystäville. Vaihtoehto ei voi olla, että ei järjestetä juhlia ollenkaan. Sekään ei ole missään tapauksessa oikein.
VastaaPoistaItse kouluavustajana olessa lapset puhuivat syntymäpäivistä melkein joka päivä, niin iso juttu se heille oli. Myös tätä kiusaamista tapahtui. Uutta ulkomaalaistaustaista tyttöä ei kutsuttu mutta kaikki muut kutsuttiin ja vielä sanoivat tällel tytölle että sinua ei kutsuta. Lopuksi luokkaan tuli sääntö ettei syntymäpäivistä keskustella koulussa vaan koulun ulkopuolella. Tätä enempää opettaja ei voinut tilanteessa tehdä. Ei opettaja voi päättää keitä lapset kutsuvat. Tästä syystä vanhemmat älkää antako lapsen päättää kavereita vaan kutsutaan esim kaikki tytöt tai kaikki pojat. Mikään ei ole noin pienelle yhtä kamalaa kuin kutsumatta jättäminen.
VastaaPoistaTätä samaa tapahtui jo minun lapsuudessani 30 vuotta sitten. On yhden käden sormin laskettavissa moniinko juhliin sain kutsun. Ja sama toisin päin... muistan yhdet omat juhlani, joihin olin kutsunut paljon meidän luokkalaisia...yksi tyttö tuli.
VastaaPoistaMuistan vieläkin miten paha mieli minulla oli, vaikka tämän tytön kanssa kaikkea kivaa kahdestaan teimmekin. Kyllä jäi pahat arvet asiasta ja aika mitättömaksi tunsin itseni.
No tämä samainen tyttö on edelleen kaverini 30 vuotta myöhemmin!
Meillä on pieni asunto, hyvin rajallisesti rahaa eikä lähiseudulla ole minkäänlaisia kerhohuoneita, kunnan liikuntasaleja tai muita, joita voisi saada käyttöön. Vieraiden määrää on siis ihan pakko rajata tai jättää juhlat kokonaan pitämättä. Aika harvassa ovat ne kodit, joihin tuosta noin vain mahtuu iso joukko lapsia juhlimaan syntymäpäiviä. Ymmärrän ryhmän tärkeyden, mutta en pidä tämän kirjoituksen syyllistävästä sävystä. Jokaisen meistä on näet pakko sopeutua elämän realiteetteihin, niin lasten kuin aikuistenkin. Olen myös sitä mieltä, että jokaisella meistä on oikeus valita, kenen kanssa haluaa merkkipäiviään juhlia. Etsimmekö esimerkiksi omille syntymäpäivillemme käsiimme vaikkapa entiset koulukiusaajamme tai epämiellyttävät, arvostelevat sukulaisemme ja kutsumme heidät juhliin? Tuskin. On eri asia juhlistaa erityisiä hetkiään tärkeiden ihmisten seurassa kuin olla ymmärtämättä, että elämässä on tultava kaikkien kanssa toimeen. Sitä arjessa elämistä ja muiden kanssa toimeen tulemista kun saa harjoitella elämässä muissakin tilanteissa.
VastaaPoistaMeillä on lapsivieraiden määrä rajattu lapsen ikävuosiin. Pääsääntöisesti kutsutaan ne kaverit joiden kanssa leikitään eniten ja ne joiden synttäreille ollaan saatu kutsu. Koska päiväkotiryhmässä on 20 lasta, ei ulkopuolelle jää koskaan yksi tietty lapsi. Oma lapsi ymmärtää näin myös sen, että ei voi saada kutsua kaikkien synttäreille. Ohareita me tai meille ei ole tehty.
VastaaPoistaMinusta on ihan mahdotonta ajatella, että kutsuisin lapseni syntymäpäiville aina koko luokan/päiväkodin kaikki lapset. En ole ikinä edes ajatellut, että pienet juhlat = kiusaamista. Ehkä mietin asiaa uudelleen vielä.
VastaaPoistaMeillä on kymmenen lasta 12v sisään. 10 syntymäpäivät vuodessa. Eikä varaa kavereiden lahjuksiin. Ystäviä lapsilla on, yhdestäkin kiitollinen mieli. Synttäreillä kummit ja mummut. Joskus kavereita. Aina täytekakku.
VastaaPoistaOlen samaa asiaa miettinyt, mutta tämä teksti oli sävyltään vähän turhan syyllistävä mielestäni. Meillä on 3-vuotias poika,joka aloitti tänä vuonna päiväkodin. Ryhmässä on 20 lasta, joista noin 15 poikia. Ajattelitko siis, että kutsuisimme kotiimme 20 lasta 4-vuotispäiville ja näistä pienimmille vielä vanhemmat mukaan? Tai jos kutsutaan pelkät pojat, niin sekin on jo 15 vierasta, joka voi mennä päivänsankarin jaksamiskyvyn yli, vaikka saisimmekin kaikki jotenkin mahtumaan kotiimme. No, enpä tiedä millä perusteella kutsuja sitten pitäisi lähettää, päänvaivaa tästä koitui, vaikka synttäreitä onkin kiva juhlia. :) Siitä päätellen, että poikaa ei ole vielä kutsuttu päiväkodin kautta synttäreille, ei varmaan siellä ole tapana kutsua koko lapsiryhmää. P.S. Ajattelin ensin, että kirjoittajalla ei varmaan ole omia lapsia, mikä selvisi facebookin kautta vääräksi luuloksi. Kannattaa muuttaa yksityisyysasetuksia: lastesi kuvat näkyvät fb:n kautta nyt kaikille.
VastaaPoistaKohta 2. Mietin, miltä minusta aikuisena tuntuisi, jos syntymäpäivilleni olisi pakko kutsua se työyhteisön öykkäri, joka ei kunnioita minua tai omaisuuttani, vaan haluaa itse olla keskipisteenä ja määrätä, mitä juhlissa tapahtuu. Samalla hän teilaa tarjoamiseni ja arvostelee lahjani negatiivisesti. Paha mieli jää minulle ja lahjan antajalle. Ja tämä kaikki sen takia, ettei öykkäriä kiusattaisi? -Näin kävi synttäreillä, joihin kutsuttiin kaikki pojat. 7-vuotiaalle sankarille jäi rikotut lelut ja paha mieli, kun vanhempien vetoomuksesta riehujan vanhempiin mitään ei tapahtunut asian anteeksipyytämiseksi tai vahinkojen selvittämiseksi.
VastaaPoistaKirjoittaja ei ota myös huomioon, että lapsella on nykyään monia yhteisöjä: koulu, naapuruston lapset, perhetuttujen lapset ja harrastuskaverit. Jos näiden yhteisöjen lapsista jää yksi tai puolet joukkuetta kutsumatta, onko sekin synttärikiusaamista? Aikamoisia bileitä täytyisi alkaa pitämään, jos kärjistetysti tätä asiaa haluaa tarkastella. Miksi vetoomuksessa puhutaan vain koulu-ja päiväkotikavereista, kun valtaosa tietää, ettei samalla luokalla välttämättä ole hyviä kavereita, joiden kanssa viihtyisi tai haluaisi viettää vapaa-aikaa? Saati sitten omat tärkeät synttärit. Vai onko jokaiselle yhteisölle vietettävä omat synttärit?
Enkä halua totuttaa omia tai muidenkaan lapsia lahjapaljouteen. Pojan luokalla on 17 poikaa. 17lahjaa+vanhempien ja isovanhempien ja kummien lahjat on törkeän paljon liikaa. Okei, yhteislahjoja voisi hommata, mutta kuinka moni tekee niin.
Aion edelleen harrastaa synttärikiusaamista ja antaa poikani kutsua haluamansa kaverit harrastuksista, koulusta, naapurista ja perhetuttujen lapsista. Tällä kokoonpanolla sankarilla on hauskaa ja hän viihtyy (kuten näyttää myös samanhenkiset vieraatkin viihtyvän).
Siinä olemme kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että syntymäpäivät ovat lapselle todella tärkeät. Minusta ne ovat niin tärkeät, ettei niitä ole pakko viettää tyyppien kanssa, joilta saa huonoa kohtelua ja kiusaamista. Ymmärrän, ettei kirjoittaja ole ajatellut asiaa tältä kannalta. Arjen realismista on jotakin unohtunut, sillä niin kärjistävä tämä lapsiasianvaltuutetun esimerkki on. Lienee siis sallittua, että minäkin kärjistän?
Synttärit voi järjestää myös ulkona. Silloin ei tilat rajoita yhtään. Aina on tekosyitä miksi joku pitäisi jättää kutsumatta. Jos lapseni kutsuu hoitopaikasta lapsia syntymäpäiville, hän kutsuu koko ryhmän. Siitä ei edes keskustella. On hirveää jos joku jää aina ilman kutsua ja se ei ole lasten syy vaan ajattelemattomien aikuisten. Jos kutsuja jateaan 15 kpl, niin kaikki eivät koskaan kuitenkaan pääse osallistumaan. Lasten synttärit kestävät muutaman hassun tunnin niin siinä nyt vaikka päällään seisoo sen aikaa jos sattuu vähän ahdasta olemaan. Jos kutsut pidetään taloyhtiön kerhohuoneella, niin ja kutsutaan myös pihan lapsia niin silloin kutsutaan kaikki vähänkään samanikäiset/ joiden kanssa nyt ollaan oltu joskus tekemisissä. Erikseen meillä juhlitaan sukulaisten kanssa ja erikseen kaverisynttärit. Lapselle on tärkeää ryhmään kuulumisen tunne ja aikuisten tehtävä on se, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi. Meillä on pidetty syntymäpäiviä metsäretkellä, pulkkamäessä, kotona, kerhohuoneella jne. Kyllä niitä tiloja löytyy jos on vain halua...
VastaaPoista